Ohjaus: Adrian Lyne
Käsikirjoitus: James Dearden
Pääosissa: Michael Douglas, Glenn Close, Anne Archer
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1987
Kesto: 114 min
- You're so sad. You know that, Alex? Lonely and very sad. - Don't you ever pity me, you smug bastard. - I'll pity you... I'll pity you. I'll pity you because you're sick.
Asianajaja Dan Gallagher (Michael Douglas) tutustuu ensin juhlissa ja myöhemmin työpaikallaan kustantaja Alex Forrestiin (Glenn Close). Kun sitten Danin vaimo Beth (Anne Archer) lähtee viikonloppumatkalle katsomaan heidän uutta kotia, Dan pettää vaimoaan Alexin kanssa ja he viettävät yhdessä intohimoisen viikonlopun. Dan pitää heidän suhdettaan vain yhden (tai kahden) yön juttuna ja palaakin Bethin luo kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta Alex käsitti heidän suhteensa aivan toisella tavalla, eikä hän aio hyväksyä hylätyksi tulemista...
Nyt täytyy myöntää, etten ole täysin varma, olenko nähnyt tätä elokuvaa ennen, mutta sen tiedän, että jos olen, niin siitä on varmaan 15 vuotta aikaa ja joskus samoihin aikoihin olen katsonut viimeksi Michael Douglasin toisen menestyselokuvan, Basic Instinctin. Niinpä viime vuosina olenkin monesti ajatellut tämän elokuvan kertovan Basic Instinctin tarinan (mistä Basic Instinct sitten olisi kertonut, en tiedä), mutta silti olen samalla epäillyt, ettei näin olekaan ollut, mutta täysin varma en ollut ennen eilistä. Tällä elokuvalla oli suuria vaikeuksia päästä tuotantoon ja levitykseen, mutta kun niin lopulta tapahtui, se oli yksi vuotensa menestyneimpiä elokuvia. Eikä Vaarallinen suhde huono missään nimessä ollutkaan, vaan ihan seurattava trilleri oli, vaikka ihan täysin ei iskenytkään.
Elokuva alkaa melko nopeasti Danin ja Alexin kohtaamisella ja elokuvan nimestäkin voi päätellä, ettei siitä hyvää seuraa. Yhtään en arvannut Danin suhtautumista Alexiin heidän yhteisen yön jälkeen, mutta Alexista näki selvästi, että hän aikoo roikkua Danissa kuin mikäkin takiainen. Elokuva onkin mielenkiintoinen juuri siitä syystä, että Dan menettää kiinnostuksensa Alexiin melkein heti kun on tämän kaatanut, mutta Alex yrittää siitä huolimatta väkisin pysyä mukana kuvioissa. Kun Danin kanta suhteen mahdolliseen jatkumiseen tuli selväksi, niin tämän jälkeen mentiinkin sitten aika perinteisin keinoin eli puhelinterrorismilla ja suhteen paljastamisella uhkailemisella, mutta tähän kaikkeen oli saatu sen verran tunnelmaa mukana, että tietty uteliaisuus tulevia tapahtumia ja sitä myöten myös hienovarainen jännitys säilyi aina elokuvan loppuun asti. Se, miten suhde lopulta paljastui Bethille, ansaitsee kanssa kiitoksen. Loppua kohden sitten Alex lisää kierroksia ja alkaa olla todelliseksi uhaksi Danin perheelle ja etenkin minua kylmäsi ajatus siitä, että Alex kaappasi heidän lapsensa Ellenin (Ellen Hamilton Latzen). Lopulta sitten seuraa viimeinen kohtaaminen Alexin, Danin ja Bethin välillä, mutta sen lopputulos ei hirveämmin aiheuttanut tunteita tai muita.
Michael Douglas oli ilmeisesti haluttu rooliin, koska hän osasi esittää niin hyvin "tavallista miestä" eli sellaista, johon suurin piirtein jokainen elokuvan näkijä voi samaistua ja joo, kyllähän hän näytteli Dania oikein mallikkaasti, mutta sitten taas roolin "tavallisesta" luonteesta johtuen hän ei kuitenkaan onnistunut tekemään kunnon vaikutusta. Sen vaikutuksen sai aikaan sen sijaan Glenn Close, jolla oli aikaisemman filmografian vuoksi vaikeuksia saada tämä osa, joka oli suorastaan tyrmäävä Alexina ja esitti tätä erittäin hyvin ja Close toi hyvin esiin Alexin mielenterveyden vähittäisen katoamisen. Close myös nakuili tässä ja rinnatkin vilahti, mutta pitkästä aikaa tuntui siltä, ettei tissien näkyminen ole itsetarkoituksellista, vaan tuntui aika luonnolliselta. Danin perhe oli Danin tavoin aika tavallisen tuntuinen, mistä pidin. Tosin jos Elleniä näytellyt Ellen Hamilton Latzen oli tyttö, niin minä olen Frank Sinatra.
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Red Riding Hood - Punahilkka
Kommentit