Alkuperäinen nimi: I Love You Philli Morris
Ohjaus: Glen Ficarra, John Regua
Käsikirjoitus: John Regua, Glen Ficarra
Pääosissa: Jim Carrey, Ewan McGregor, Leslie Mann
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 99 min

- How can a person, who never existed, go on existing?

Steven Russell (Jim Carrey) on uskovainen, poliisi, aviomies, perheenisä, mutta homo. Hän salaa homoutensa kaikilta, mutta kun hän joutuu auto-onnettomuuteen, hän alkaa muuttaa käsityksiään siitä, mikä elämässä on todella tärkeää. Ensin hän eroaa vaimostaan ja muuttaa sitten Floridaan. Siellä hän sitten alkaa elättää itseään ja miesystäväänsä Jimmyä (Rodrigo Santoro) vakuutuspetoksilla. Petos ei kannata, joten Steven joutuu lopulta vankilaan, jossa hän tapaa Phillip Morrisin (Ewan McGregor) ja lopulta he päätyvät yhteen, mutta voittaako rakkaus kaikki esteet?

Tuli tässä sunnuntain puolella käytyä katsomassa pari elokuvaa, joista ensimmäisenä vuorossa oli tämä elokuva. Ennen ensi-iltaa mietin pitkään, menisinkö katsomaan tätä elokuvaa, mutta kun jopa Jim Carreyn näyttelemistä inhoavat (minä en inhoa, mutta en ole myöskään suurin ystävä) ovat antaneet ihan positiivisia arvioita elokuvasta, niin päätin minäkin sitten mennä katsomaan tämän, varsinkin kun homousteema ja tapa, millä sitä käsiteltiin olivat kiehtovia. Eikä sillä, ihan hyvä elokuvahan I Love You Phillip Morris oli, vaikka välillä tuntuikin siltä, etteivät tekijät olisi oikein tienneet, millaista elokuvaa haluavat tehdä.

Elokuva alkoi hyvin komediallisesti ja tämä oli juuri sitä tuttua Jim Carrey -materiaalia ja luulinkin jo hetken katsovani aika tyypillistä Carrey-komediaa. Toisin sanoen tämä alku tarjosi joitakin kunnolla hauskoja kohtauksia, mutta iso osa Carreyn maneereista ja tapahtumista aiheuttivat korkeintaan hymähdyksiä. Sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain. Steven tapaa Phillipin ja tyylilaji vaihtuu lähes kokonaan komediasta draamaksi ja draamaa onkin tarjolla pääasiassa koko loppuelokuvan ajan; ainoastaan Stevenin karkailut tarjosivat loppuelokuvan aikana enää kunnolla huumoria. Jotenkin en ymmärrä tätä äkkinäistä tyylilajin muutosta. Ei sillä, tämä draamavetoinen puolisko oli selvästi alun komediapuolta parempi ja draamailun ansiosta elokuvassa riitti kunnolla mielenkiintoa. Sitä oikeasti toivoi Phillipille ja Stevenille kaikkea hyvää ja aina kun heidän suhteessaan tapahtui positiivisia asioita, minä lähestulkoon liikutuin. Kun pariskunnan suhteeseen tulee niitä tummia pilviä, niin en voinut muuta kuin toivoa käännettä parempaan. Elokuvahan perustuu jossain määrin tositapahtumiin ja siten elokuvan lopun pystyi hyväksymään paremmin, mutta tietenkin olisin toivonut ihan toisenlaista loppua.

Jim Carrey ja Ewan McGregor pistävät todella itsensä peliin tässä elokuvassa. Okei, Ewan McGregorin uraan en ole pahemmin tutustunut, joten en tiedä, löytyykö hänen filmografiastaan vastaavia rooleja, mutta Jim Carrey homoroolissa on jotain, mitä en ihan heti olisi uskonut hänestä ja täytyy sanoa, että Carrey todella tekee uskottavan roolin homomiehenä, vaikka vielä Steven vielä Jimmyn kanssa hengaillessaan olikin enemmän homon karikatyyri kuin aito homo. Vasta tässä draamavaiheessa Carreyn hahmosta löytyy se uskottava homohahmo. Tosin eipä Ewan McGregorin roolistakaan sinänsä mitään valittamista ole.

Pisteitä: 3,5/5