Alkuperäinen nimi: Jaws
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Peter Benchley, Carl Gottlieb
Pääosissa: Roy Scheider, Richard Dreyfuss, Robert Shaw
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1975
Kesto: 118 min
 
- It doesn't make any sense when you pay a guy like you to watch sharks.
- Well, uh, it doesn't make much sense for a guy who hates the water to live on an island either.
- It's only an island if you look at it from the water.
 

 
Nuoret ovat viettämässä iltaa saaristokylän Amityn rannalla, kun yksi nuorista, Chrissie (Denise Cheshire), päättää lähteä uimaan. Uintireissu päättyy huonosti, sillä hai tappaa hänet. Amityn poliisipäällikkö Martin Brody (Roy Scheider) päättää sulkea kaikki rannat, mutta pormestari Larry Vaughnin (Murray Hamilton) käskystä Chrissien kuolinsyyksi vaihdetaan veneen potkuriin osuminen ja rannat pysyvät auki. Amity kun on suosittu lomanviettopaikka ja lomailukausi on juuri alkamassa ja Vaughn pelkää suuria tulonmenetyksiä. Lomalaiset saapuvatkin isolla joukolla saarelle, minkä seurauksena uimaan lähtenyt Alex-poika (Jeffrey Voorhees) joutuu hain uhriksi ja Vaughn taipuu vihdoin rantojen sulkemiseen Siitä alkaa suuri haijahti ja jahtia tulee seuraamaan myös haiekspertti Matt Hooper (Richard Dreyfuss). Kalastajaa Sam Quintia kiinnostaa myös hain pyydystämisestä saatavat suuret rahat, minkä vuoksi hän, Brody ja Hooper lähtevät yhdessä suuren tappajahain perään...

Minulla on sellainen mielikuva, että olisin nähnyt Tappajahain ja sen kaksi seuraavaa jatko-osaa ainoastaan kerran, mutta voi olla, että tämän ensimmäisen osan olen nähnyt peräti kahdesti. Edellinen katselukerta sijoittuu kuitenkin vähintään kymmenen vuoden päähän, joten muistikuvat elokuvasta olivat ehtineet hälvetä jo lähes olemattomiin. Muistelisin pitäneeni tästä kuitenkin edellisellä katselukerralla, mutta kuinka paljon, siitä minulla ei ole hajuakaan. Pahoin pelkäsin elokuvan vanhenneen minun silmissäni jo sen verran paljon, etten saisi tästä niin paljon kuin silloin ennen ja... olin ainakin osittain oikeassa, sillä Tappajahai oli kyllä ihan hyvä elokuva, mutta ei lähellekään niin jännittävä kuin mitä olisin toivonut.

Elokuvan alkupuoli muistutti tietyiltä osin slasher-filmiä, jossa pääpaha, eli tässä tapauksessa tämä suuri valkohai, napsii uhreja yksitellen kitaansa. Näiden kuolemantapausten välissä sitten oli paljon maallaoleskelua ja ehkä hivenen turhankin paljon, sillä siihen jännityspuoleen oikeastaan tarvittiin nimenomaan siellä vedessä oleskelua. Ei sillä, että elokuvan olisi täytynyt olla vain jännittävä, sillä elokuvaan haluttiin sisällyttää kunnollinen tarina ja sellaista myös tarjoiltiin. Ei tämä alkupuolen tarina kuitenkaan ihan täysin mukanaan vienyt, vaikka ihan kiva mielenkiinto kohdistuikin siihen, kuinka oikeastaan alusta asti poliisipäällikkö Brody yrittää tehdä oikein, mutta joutuu kerta toisensa taipumaan yleisen asenteen edessä, mikä auttoi pitämään Brodyn hahmosta. Lisämielenkiintoa oli sitten siinä, että missä vaiheessa pormestari Vaughn oikein tajuaa tilanteen vakavuuden. Myöskin haiekspertti Hooper oli kirjoitettu ihan hyvin tarinaan. Tahti tällä alkupuolella oli kuitenkin liian rauhallinen, jotta olisin saanut siitä mitenkään ihan kaikkea irti. Tietenkin alkuvaiheessa nähdään näitä kuuluisia haikohtauksia, mutta ne eivät tehneet samalla tavalla vaikutusta kuin ehkä joskus ennen.

Asia muuttuu oleellisesti siinä vaiheessa, kun Brody, Hooper ja kalastaja Sam Quint lähtevät merille. Muistin etukäteen sen, että ratkaisut tapahtuisivat tuolla veneellä, mutta minkälaisten tapahtumien jälkeen, sitä en muistanut. Lisäksi tämä jakso oli huimasti pidempi kuin mitä olin kuvitellut. Vaikka alussa miehet olivat melko tuntemattomia keskenään, niin pieni tila aiheutti sen, että miesten välille alkoi syntyä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siitäkös minä tykkäsin. Siinä sivussa yritetään napata tätä suurta valkohaita, minkä vuoksi elokuvan tyyli muuttui selvästi seikkailullisempaan suuntaan. Kauhuksi ja trilleriksi tätä monessa paikassa halutaan luokitella, mutta itselle tästä jäi sellainen seikkailuelokuvamainen tunne. Toki alkupuolella yritettiin sellaista rauhallista trillerimäisyyttä saada aikaan, mutta tämä venejakso oli täyttä seikkailua*. Sellaisena tätä elokuvan loppupuolta olikin paikoitellen ihan nautittavaakin katsella ja eniten trillerimäistä jännitystä olikin edessä vasta ihan elokuvan loppuhetkillä ja ihan kivaa sellaista.

Elokuva on tunnettu siitä, että sit tunnusmusiikin jännittävintä osaa kuullaan aina, kun hai on hyökkäämässä, mutta minuun se ei nyt vain toiminut niin kuin olisi pitänyt. En minä sitä kiellä, etteikö John Williamsin elokuvaan säveltämä musiikki oli aika erinomaista, mistä kertoo Williamsin saama Oscar-pystikin, mutta kunnon jännitysfiilikseen siitä ei oikein ollut.  Main Themessä on lisäksi 1:22 kohdassa melodia, joka on liian kepeä ollakseen jännittävä, mutta sitä vastoin se on sitäkin seikkailullisempi, mikä toisaalta kelpaa minulle ja jos totta puhutaan, niin olisin sijoittanut sen johonkin ihan toiseen Spielberg-elokuvaan.

Näyttelijät olivat ihan hyviä ja varsinkin tykkäsin Roy Scheiderista ja toisesta Spielberg-elokuvasta Kolmannen asteen yhteydestäkin tutusta Richard Dreyfussista. Toki tekemistä oli hahmoilla itselläänkin, mutta molemmat herrat onnistuivat saamaan hahmoistaan juuri sen, mitä oli haluttukin. Scheider oli loistava järjestelmällisenä, mutta ainakin alussa alistuvaisena poliisipäällikkönä ja Dreyfuss puolestaan hoiti rauhallisen asiantuntijuusroolin mainiosti. Aluksi en lämmennyt Sam Quintiä näytelleelle Robert Shaw'lle, mutta elokuvan loppupuolella hänkin tuntui paremmalta. Murray Hamilton oli ihan ok Amityn pormestarina, mutta muut eivät hirveästi jääneet mieleen.

Pisteitä: 3,5/5

* Elokuvantekijätkin elokuvan lisämateriaaleissa käyttävät jatkuvasti "seikkailu"-termiä ainakin vielä sen ollessa suunnitteluvaiheessa.

Tappajahai, Tappajahai 2, Tappajahai 3, Tappajahain kosto, Cruel Jaws

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tappajahai 2