Alkuperäinen nimi: Back to the Future Part 2
Ohjaus: Robert Zemeckis
Käsikirjoitus: Robert Zemeckis, Bob Gale
Pääosissa: Michael J. Fox, Christopher Lloyd, Lea Thompson
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1989

- Great Scott! Jennifer could conceivably encounter her future self! The consequences of that could be disastrous!
- Doc, what do you mean?
- I foresee two possibilities. One, coming face to face with herself 30 years older would put her into shock and she'd simply pass out. Or two, the encounter could create a time paradox, the results of which could cause a chain reaction that would unravel the very fabric of the space time continuum, and destroy the entire universe! Granted, that's a worst case scenario. The destruction might in fact be very localized, limited to merely our own galaxy.
- Well, that's a relief.

Marty (Michael J. Fox), Emmett "Doc" Brown (Christopher Lloyd) sekä Martyn tyttöystävä Jennifer (Elizabeth Shue) matkaavat tulevaisuuteen 30 vuoden päähän korjaamaan Martyn ja Jenniferin tulevaa yhteistä perhettä uhkaavan tilanteen. Jennifer tosin nukutetaan ja hänet jätetään nukkumaan syrjäiselle kujalle, kun Marty ja Doc toimivat tahoillaan, mutta poliisi korjaa hänet talteen ja vie Jenniferin tulevaisuuden kotiinsa. Samoihin aikoihin Marty ajattelee vähän tienata ja osti menneiden vuosikymmenten urheilutulokset kertovan tilastolehtisen, mutta Doc heittää tämän pois ja pitää suuren saarnan siitä, kuinka aikakonetta ei ollut kehitetty rahantekoa varten. Tämän keskustelun kuulee vanha Biff, joka korjaa lehden talteen ja kun Marty ja Doc lähtevät pelastamaan Jenniferiä, Biff varastaa aikakoneen ja kohta Marty ja Doc saavat huomata, että heillä riittää korjattavaa myös meinneisyydessä...

Muistan, kun kuulin joskus 1990-luvulla ensimmäisen kerran, että Paluu tulevaisuuteen -elokuvien jatko-osia tehtiin samaan aikaan, mutta että ne jaettiin kuitenkin kahdeksi eri elokuvaksi ja minun oli hyvin vaikeaa ymmärtää moista ratkaisua. Nykyään kaiken maailman Kill Billien, Che- ja tietenkin Taru Sormusten herra -elokuvien keskellä ei moiseen edes kiinnitä huomiota. Kuitenkin melkein nämä kaksi jatko-osaa olisi voinut yhdistää yhdeksi pidemmäksi elokuvaksi, mutta hyvin tämä toimi näinkin.

Tarina siis alkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Marty, Jennifer ja Doc siis matkaavat tulevaisuuteen, jossa aikansa oltuaan palaavat vuoteen 1985 ja lopulta vielä vuoteen 1955. Tarina siten vähän poukkoilikin eri ajoissa ja näistä eri vuosissa seikkailuista ehdottomasti parasta antia oli vuodessa 1955 sompailu, kun ykkösosan tapahtumia seurattiin vähän toisesta näkökulmasta. Vuoden 2015 maailma oli sekin ihan kiva paikka, mutta sitten taas vuoden 1985 maailma oli turhan synkkä tällaiseen kevyeksi viihteeksi tarkoitettuun elokuvaan. Tämä eri vuosissa seikkailu kuitenkin takasi sen, että tapahtumia riitti, eikä paikoilleen jääty missään vaiheessa. Muuten tarina sitten kierrättääkin vanhoja juttuja muuttaen ne sopimaan paremmin uuteen ympäristöön (siis vuoteen) ja on oikeastaan makuasia, onko tämä varsinaisesti huono asia. Minua tämä ei kuitenkaan häirinnyt, sillä nämä päivitykset oli onnistuttu tekemään tarpeeksi eri tavalla. Tarinassa oli edelleen kuitenkin kunnolla potkua kantamaan elokuva sen loppuun asti. Elokuvan lopusta on mainittavan sen verran, että oli kaikessa hulvattomuudessaankin trilogian ehdottomasti paras, ellei peräti olisi ollut koko trilogian paras yksittäinen kohtaus.

Yksi syy sille, että elokuva oli näinkin hyvä kuin oli, oli tietenkin siinä, että tähän jatko-osaan on saatu monet ensimmäisestä osasta tutut näyttelijät, mitä nyt Jenniferin näyttelijä on vaihtunut toiseen; ensimmäisen osan lopusta olisi jätetty Jennifer kokonaan pois, jos jatko-osaa olisi tuolloin ollut suunnitteilla. Michael J. Fox ja Christopher Lloyd olivat kuitenkin jälleen loistavia ja Thomas F. Wilson oli sen verran stereotyyppinen pahus, ettei sitä oikein olisi jaksanut katsella.

Pisteitä: 4/5

Paluu tulevaisuuteen, Paluu tulevaisuuteen 2, Paluu tulevaisuuteen 3