Alkuperäinen nimi: Le notti di Cabiria
Ohjaus: Federico Fellini
Käsikirjoitus: Pier Paolo Pasolini, Federico Fellini, Ennio Flaiano, ym.
Pääosissa: Giulietta Masina, François Périer, Franca Marzi
Valmistusmaa: Italia, Ranska
Ilmestymisvuosi: 1957
Kesto: 113 min

- Madonna, Madonna, auta minua muuttamaan elämäni. Ojenna armoasi minulle ja pistä minut muuttamaan elämäni.

Cabiria (Giulietta Masina) toimii prostituoituna Rooman köyhillä alueilla, mutta omistaa oman talon, jossa hänellä on kaikki välttämätön. Hänen naapurinsa koostuvat niin ikään köyhistä ja muista prostituoiduista. Vaikka Cabiria nauttiikin naapureidensa ja muiden prostituoitujen seurasta, Cabiria unelmoi paremmasta tulevaisuudesta ja uskookin sellaiseen ehkä hieman naiivisti, mutta kerta toisensa jälkeen hän saa pettyä ja karvaasti, mutta onko hänelle luvassa sitä hänen kaipaamaansa parempaa elämää...

Ihan aluksi pitää tunnustaa eräs asia: Vaikka en (ehkä) missään vaiheessa sekoittanutkaan Cabiriaa Caribiaan, niin siitä huolimatta olen yhdistänyt Cabiria-nimen johonkin lämpimään paikkaan, jossa yöt olisivat kesällä sellaisia ihan viileitä olematta kylmiä, enkä siis todellakaan ollut yhdistänyt Cabiriaa johonkin henkilöön. Tietoni tästä elokuvasta olivatkin siten hyvin olemattomat, vaikka alussa bongasinkin monta vähintään nimenä tuttua henkilöä Fellinistä Pasoliniin ja vasta kuolleeseen Dino De Laurentiisiin. Mitä tulee sitten elokuvan sisältöön, niin tällaiset elokuvat (tarkennus heti seuraavan kappaleen alussa) eivät kuulu suurimman mielenkiinnon kohteisiin, mutta yllätyksekseni Cabirian yöt maistui edes sen verran, ettei tämän seurassa aika tylsäksi käynyt.

Elokuva kuuluu taas niihin elokuviin, joista puuttuu kunnollinen juoni. Siinä Cabirialle tapahtuu yhtä ja toista, mutta elokuva ei olisi yhtään kärsinyt, jos siitä olisi jotain jätetty pois tai jos siihen olisi vielä lisätty jotain. Totta kai jotkin tapahtumista ovat ihan mielenkiintoisia, minkä vuoksi kohtaukset oikeuttavat paikkansa, mutta ihan hyvin kyseiset kohtaukset olisi voitu vaihtaa joihinkin toisiin ilman, että elokuva olisi kärsinyt siitä mitenkään. Noin näennäisestihän seurataan Cabirian elämää erinäisten miesten ympärillä, mutta nämä tuntuvat jatkuvasti vain pettävän hänet tavalla tai toisella; milloin Cabiria yritetään tappaa rahojensa takia ja milloin hänet lempataan surutta toisen naisen tieltä. Itse asiassa Cabirian ensimmäisen asiakkaan, rikkkaan elokuvatähden (Amedeo Nazzari), kohdalla kävi mielessä, että tuleeko elokuvassa jokin vanha Pretty Woman -viritelmä (enhän tiedä, kuinka tuoreeseen ideaan Pretty Woman perustuu), mutta näin ei kuitenkaan käynyt, vaan jälleen kerran sai Cabiria pettyä. Kun sitten Cabiria kohtaa miehen toisensa jälkeen ja reissuillaan tapaa jos jonkinmoista viipeltäjää, niin elokuvan teho allekirjoittaneen kohdalla olisi voinut kuvitella jäävän melko pieneksi. Kuitenkin niin vain Cabirian kohtalo alkoi kiinnostaa siinä vaiheessa, kun hän tapasi Oscarin (François Périer) ja Cabiria hehkui onneaan, joten itsekin toivoi hänelle kaikkea hyvää. Samaan hengenvetoon Cabiria sitten toivoo sitä parempaa elämää itselleen ja välillä käydään oikein Pyhän Madonnan patsaan äärellä rukoilemassa asiaa. Loppuratkaisu oli muun elokuvan hengen mukainen jääden siinä mielessä avoimeksi, että oli oikeastaan ihan sama, että minkä miesseikkailun jälkeen elokuva lopulta loppuukaan. Ehkä loppu oli kuitenkin sellainen pieni pettymys.

Cabiriaa näytellyt Giulietta Masina oli roolissaan kuitenkin upeita ja niinpä hänen roolityöskentelyään olikin oikein hieno katsoa niin Cabirian suruissa ja iloissa. Noin muutenkin näyttelijätyöskentely oli onnistunutta kaikin puolin ottaen huomioon samalla elokuvan tekoajankohdan, mutta siitä huolimatta ei tuntunut häviävänä uudemmille elokuville juurikaan. Varsinkin Amedeo Nazzari leffatähti Alberto Lazzarina sekä Cabirian ystävää Wandaa näytellyt Franca Marzi olivat molemmat huikean hyviä.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Oceans