Alkuperäinen nimi: Bride of Frankenstein
Ohjaus: James Whale
Käsikirjoitus: William Hurlbut, Edmond Pearson
Pääosissa: Colin Clive, Boris Karloff, Ernest Thesiger
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1935
Kesto: 71 min

- You, make man... like me?
- No. Woman... friend for you.
- Woman... Friend... Wife...

1316423349_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tohtori Frankensteinin (Colin Clive) luoma hirviö (Boris Karloff) ei kuollutkaan kyläläisten polttamassa tuulimyllyssä, vaan hän nousee rakennuksen tuhkista ja lähtee kyläläisiä pakoon metsiin. Samaan aikaan toisaalla tohtori Frankenstein toipuu vammoistaan rakastamansa vaimonsa Elizabethin (Valerie Hobson) hellässä huomassa, kun paikalle saapuu tohtori Pretorius (Ernest Thesiger), jolla on ollut samanlaisia ajatuksia kuin Frankensteinilla ja haluaa jatkaa Frankensteinin viitoittamalla tiellä, mutta Frankenstein ei tahdo millään suostua Pretoriuksen vaatimuksiin. Ennen pitkään Frankensteinin on kuitenkin annettava periksi ja niinpä kaksikko alkaa suunnitella hirviölle morsianta...

Sain tämän elokuvan lahjaksi jo lähes pari vuotta sitten, mutta en ole voinut tätä katsoa, koska alkuperäinen Frankenstein oli vielä näkemättä ja syystä tai toisesta meni aina tämän vuoden alkuun, ennen kuin ylipäätään hankin tuon toisen elokuvan ja nyt päättyneeseen viikonloppuun, ennen kuin sain elokuvan katsottua. Frankensteinin morsian tai oikeastaan sen omistaminen olikin varmasti yksi syy siihen, miksi ylipäänsä hankin Frankensteinin jo alkuvuodesta; normaalin katsomisjärjestyksen mukaan tämä olisi ollut katseluvuorossa about vuosi sitten, joten ei Frankensteinin hankkimiseen loppujen lopuksi niin kauan mennyt. Vaikka katsoinkin tämän elokuvan vasta eilen, niin sen jälkeen olen ehtinyt jo muutamasta lähteestä (1001 elokuvaa- ja 101 kauhua -kirjat, making of) ehtinyt havaita, että tämän elokuvan arvostus on poikkeuksellisesti alkuperäistä elokuvaa korkeammalla ja minun on nyt pakko kerrankin yhtyä näihin kehujiin, sillä tämä elokuva toden totta oli ainakin vähän Frankensteinia parempi, vaikkakaan ei siltikään minun makuuni taattua laatua.

Elokuva aloitetaan Frankensteinin tarinan kirjoittaneen Mary Shelleyn (Elsa Lanchester) kotoa, jossa käydään (mukavan) lyhyesti läpi ensimmäisen elokuvan tapahtumat, mutta koska tarina oli päättynyt miten oli, pyysivät kanssakuulijat tarinalle jatkoa, jota Shelley alkaa sitten kertoa. Pidin erityisesti tämän elokuvan kohdalla siitä, että elokuvan tarina on paljon monitahoisempi tapaus kuin mitä ensimmäisessä osassa. Siinä, missä Frankensteinissa tyydyttiin rakentamaan hirviö ja päästämään se irralleen, tässä elokuvassa hirviö mellastaa edelleen siellä täällä, mutta samalla toisaalla on meneillään suunnitelmat naisen tekemiseksi ja lopulta nämä juonenlangat punotaan yhteen tavalla, josta minä tykkäsin. Kuten ei edellinenkään osa, niin eipä tämäkään osa juurikaan pelottanut, mutta silti elokuvassa riitti viihdyttäviä hetkiä vaikka muille jakaa. Elokuva ei ole myöskään ihan yhtä vakava kuin edeltävä osa, vaan siinä riitti myös huumoria siinä määrin, että elokuvan olisi melkein voinut luokitella kauhukomediaksi, mistä suurimpana esimerkkinä olivat nämä pikkuihmiset. Tässä osassa Frankenstein - vastoin Boris Karloffin toivomuksia - oppi puhumaan, osin johtuen siitä, että Shelleyn alkuperäisteoksessa hirviö osasi varsin hyvin puhua. Tämän lisäksi hirviö kykeni ystävystymään ja minun on kyllä sanottava, että hirviö jopa vähän menetti tehoaan näiden seikkojen vuoksi. Elokuvan alkaessa olin lähes varma, että tämä morsian (Elsa Lanchester) tuodaan mukaan paljon aiemmin, mutta oikeastaan ilokseni huomasin, että morsianta ei tehtykään kuin aivan elokuvan loppumetreillä eli kaikki elokuvassa nähdyt tapahtumat ikään kuin johtivat lopulta tämän morsiamen tekoon. Kun sitten morsiamen teon jälkeen kaikki ei menekään ihan niin kuin oli ajateltu, loppuratkaisu tarjosi vielä viimeiset huvittavat hetket.

Boris Karloff oli jälleen mies paikallaan ja esitti hirviötä oikein hyvin. Jos edellisessä osassa Colin Clive esitti hullua tohtori Frankensteinia hyvin, niin niin teki myöskin tässä elokuvassa tohtori Pretoriusta näytellyt Ernest Thesigerkin ja itse asiassa hieman paremminkin. Miä oli vain hyvä, sillä tohtori Frankenstein oli tässä elokuvassa (ehkä vähän lopputapahtumia lukuun ottamatta) paljon rauhallisempi tapaus kuin edellisessä osassa. Morsiamen rooli oli lyhyt, mutta Elsa Lanchester (osin meikkaaja Jack Piercen avittamana) teki kyllä morsiamesta elokuvan ikimuistettavimman hahmon. Hänkään ei aiheuttanut kunnon pelottavia viboja, mutta kyllä morsiamen hahmo hyvin mieleenpainuva ilmestys oli.

Pisteitä: 4/5

Frankenstein, Frankensteinin morsian, Frankensteinin poika, The Ghost of Frankenstein, Frankenstein Meets the Wolf Man, House of Frankenstein, House of Dracula, Bud Abbott Lou Castello Meet Frankenstein

Seuraavana arvosteluvuorossa: Frankensteinin poika