Alkuperäinen nimi: The Flintstones
Ohjaus: Brian Levant
Käsikirjoitus: Tom S. Parker, Jim Jennewen, Steven E. de Souza
Pääosissa: John Goodman, Rick Moranis, Elizabeth Perkins
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1994
Kesto: 86 min

- You know, Fred, I hear that eatin' too much red meat is bad for you.
- What a load of bunk! My father ate it every day of his life and he lived to the ripe old age of thirty-eight.

Fred Flintstone (John Goodman) työskentelee kivikaudella louhoksella, mitä hänen anoppinsa Pearl (Elizabeth Taylor) ei pidä kovin sopivana työpaikkanaan hänen tyttären Wilman (Elizabeth Perkins) miehelle. Fred avittaa rahallisesti ystävänsä Barneyn (Rick Moranis) ja tämän vaimon Bettyn (Rosie O'Donnell) adoptiohaaveissa ja kiitokseksi Barney lupaa korvata asian Fredille jotain. Kun sitten heidän firmaansa etsitään uutta varatoimitusjohtjaa ja Barney huomaa Fredin olevan mokaamassa testin pahan kerran, hän vaihtaa heidän kivitaulunsa toistensa vastauspusseihin, minkä ansiosta Fred tulee valituksi. Fred ei kuitenkaan tiedä, että hänet ylentäneellä Cliff Vandercavella (Kyle MacLachlan) on pahat mielessä ja hän aikoo vierittää kaikki syyt Fredin niskaan...

Ellen nyt ihan väärässä ole, niin tämä saattaa olla ensimmäinen täysin omatoimisesti leffateatterissa katsomassa käymäni elokuva. Toki aiemmin olin käynyt katsomassa ainakin Vääpeli Körmyjä sekä Topi ja Tessun, mutta tämä tosiaan taisi olla ensimmäinen elokuva, jonka kävin katsomassa yksin (mistä johtuen muistankin käyntipäivän muutaman päivän tarkkuudella? Heh). Olen melko varma, että tuolloin pojannulikkana pidin tästä paljon ja ihan kohtalaisesti vielä silloinkin, kun olen katsonut tämän television välityksellä, mutta nyt kyllä täytyy todeta, ettei Bedrockin (Kivikylän) maailma minua juurikaan puoleensa vetänyt. Ilmeisesti pitäisi vaan antaa niiden lapsuuden suosikkien levätä kultaisissa muistossa, eikä ottaa niitä uusintakatseluun, mutta tiedänhän minä, etten kuitenkaan malta. Kiviset ja Soraset kun oli kuin olikin ihan kivasta maailmasta huolimatta aika tylsä elokuva.

Elokuvan tarina oli moneen kertaan kaluttua tavaraa ja siten siinä ei ollutkaan oikein mitään yllätyksellistä. Se, että tuttuakin tutumpi tarina sijoitetaan historian hämäriin kivikauteen, ei tee tarinasta yhtään sen parempaa. Koko kupletin juoni oli niin tuttu, että vaikka en kelloa missään vaiheessa katsonutkaan, niin tiesin kuitenkin suurin piirtein koko ajan missä mennään, kuten myös sen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tylsää. Kun sitten kaikki dialogitkin on veistetty nimenomaan lapsille sopivaan muottiin, niin eipä tästä saanut itse juuri mitään irti. Bedrockin maailmaan oli sentään panostettu ja kylä näyttikin kovasti esikuvaltaan eli piirrossarjan kylältä (sen vähän perusteella kuin muistan), mutta eipä sekään oikein auttanut, kun tarinan sen ympärillä oli niinkin ontto. Jotenkin ei vain jaksanut esimerkiksi huvittaa jatkuva nimien vääntäminen sellaisiksi, että niihin on saatu kiveen ja sen eri muotoihin liittyviä elementtejä mukaan, vaan tähänkin touhuun kyllästyi nopeasti (Sharon Stonelle (Halle Berry) sentään hymähdin). (Meet) The Flinstones -tunnusmusiikki sentään toimi ja kuuluukin tv-sarjojen ja elokuvien  tunnusmusiikkien osalta sinne selvästi parempaan kastiin, mutta jos haluaisin välttämättä kuunnella tätä tv:n kautta, niin tekisin sen mieluummin alkuperäisen tv-sarjan kuin tämän elokuvan parissa.

Elokuvaan oli saatu kyllä ihan onnistunut tähtisikermä (okei, Halle Berry oli kai vasta matkalla tähtiin), mutta silti hahmoista oli tehty sen verran karikatyyrimaisia niin, ettei heidän näyttelemisensä juuri muistuttaneetkaan alkuperäisen piirrossarjan hahmojen maneereita. John Goodman, joka on tehnyt lukuisia kohtuuhyviä suorituksia muissakin elokuvissa, mutta josta mulle silti tulee ensin mieleen tämä elokuva, oli ehkä pahin kaikista, sillä vaikka vaatetus ja ulkonäkö sinänsä Frediin sopikin, niin hän ei tuntunut saamaan hahmoonsa eloa siinä määrin kuin esikuvalleen olisi sopinut. Myös muissa elokuvan hahmoissa oli vähän samaa, mutta siitä huolimatta Rick Moraniksen olemuksesta pidin aikalailla, vaikka hänkin näytteli hivenen yli. Sharon Stone oli alunperin ehdolla Sharon Stonen rooliin, mutta muiden kiireiden vuoksi hän ei ehtinyt ja niinpä roolin sai tosiaan Halle Berry ja ainakaan minä en välitä, sillä Berry oli ihan ilo silmälle. Mukana menossa: Elizabeth Taylor, Kyle MacLachlan (Twin Peaks), Joseph Barbera & William Hanna (eli Hanna-Barbera -yhtiön voimahahmot) ja Jay Leno.

Pisteitä: 1,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Steven Spielbergin nimeksi elokuvan alussa on merkitty Steven Spielrock ja minusta oli pikkupoikana hauskaa, että elokuvaa on ollut tekemässä tyyppi, jolla on ollut niin samankaltainen nimen paljon tunnetumman ohjaajan kanssa. Kuvittelin monta vuotta, että kyseessä on kaksi eri ihmistä.

Toinen satunnainen hauska fakta matkan varrelta: "Mikä on traileri?" Sikäli kuin tosiaan muistan oikein ja tämä oli minun ensimmäinen yksin suorittamani elokuvissakäynti, niin sitten se oli tämän elokuvan kohdalla, kun melkein lähdin elokuvan alussa pois salista, kun arvelin tulleeni väärään saliin (Rauman Iso-Hannussa oli kaksi salia), kun valkokangas heijasti eteeni jotain ihan muuta kuin sitä, mitä olin tullut katsomaan, mutta jostain syystä jäin kuitenkin vähäksi aikaa paikoilleni ja niinpä en ehtinyt lähtemään ennen kuin traileri loppui ja tajusin kyseessä olleen vain mainos jostain muusta elokuvasta, minkä jälkeen oikea elokuva lähti pyörimään. Oi niitä aikoja. Hih!

Seuraavana arvosteluvuorossa: Levottomat

Kiviset ja Soraset, Kiviset ja Soraset: Viva Rock Vegas