Alkuperäinen nimi: In Dreams

Ohjaus: Neil Jordan
Käsikirjoitus: Bruce Robinson, Neil Jordan
Pääosissa: Annette Bening, Aidan Quinn, Robert Downey Jr.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1999

Kesto: 95 min

- You want to come over to my place, Claire? I have to warn you, though, it's haunted.

- Who's it haunted by?

- You.

Clairella (Annette Bening) on kyky nähdä unissaan asioita, joita ei ole vielä tapahtunut, ja nämä unet ovat useimmiten painajaisia. Kun hän näkee unen tuntemattomasta miehestä kidnappaamassa pienen tytön, hän ja hänen miehensä Paul (Aidan Quinn) ottavat yhteyttä poliisiin (Paul Guilfoyle), joka kuitenkin kertoo, että tuo rikos on jo tapahtunut, vaikkakin todellinen syyllinen, Vivian Thompson (Robert Downey Jr.), on vielä karkuteillä. Todellinen painajainen alkaa kuitenkin vasta sitten, kun Clairen ja Paulin lapsi Rebecca (Katie Sagona) siepataan ja tapetaan...

Kuten edellisestäkään elokuvasta, niin myöskään tästä elokuvasta minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, vaan tämäkin elokuva tuli hommattua puhtaasti nimensä vuoksi. Kuitenkaan tätä elokuvaa ei voi ihan luokitella kauhuksi, millaiseksi sen alun alkaen kuvittelin, vaan kyseessä on enemmänkin synkkä trilleri, joka kyllä ajoittain piti otteessaan, mutta kokonaisuudessaan Painajaisissa ei ollut mikään huipputapaus.

Elokuva alkaa ihan kiinnostavasti siinä mielessä, että heti alussa tulee ilmi Clairen kyvyt ja hänen suhtautumisensa niihin, kuten myös hieman taustatietoa siitä, mitä unia hän on aiemmin nähnyt ja vaikka ei suoraan sanotakaan, niin selviää myös, mitä näiden unien jälkeen on tapahtunut. Kun sitten Rebecca siepataan, niin hetken sitä jo ajattelee, että Clairen tehtävänä onkin pelastaa tyttärensä ennen kuin on liian myöhäistä, mutta sitten Rebecca löydetäänkin kuolleena; olin muuten niin varma juonitulkinnastani, että en uskonut Rebeccaa kuolleeksi, ennen kuin se selvin sanoin kerrottiin. Toisin sanoen elokuvaan mahtuu myös vähän yllätyksiäkin mukaan, mikä oli sinänsä ihan piristävää. Mielisairaat tavalliset ihmiset (ei siis psykopaattitappajat) eivät ole koskaan järin kiinnostaneet minua ja siksi elokuvassa tapahtuikin pieni notkahdus, kun Claire todettiin mielisairaaksi, millaiseksi hän oli tosiaan tullutkin näiden painajaisten johdosta. Tämä juonenkäänne tarkoitti kuitenkin sitä, että loppu meni siihen, kun Claire yritti löytää oikean syyllisen ja pikku hiljaa puhdisti siinä samalla omaa mainettaan. Koska tekijät olivat antaneet Clairen lapsen kuolla, mikä on amerikkalaisissa elokuvissa jokseenkin harvinaista, niin tulin siihen tulokseen, että periaatteessa elokuvassa saattoi sitten tapahtua melkein mitä tahansa ja se johtopäätös kyllä loi pientä jännitystä elokuvan loppumetreille. Ainakin leikittelin ajatuksella, jos Claire tyytyisi uuteen rooliinsa Vivianin rinnalla, mutta ihan näin ei sitten lopulta tapahtunutkaan. Loppuratkaisu oli ihanalla tavalla tyly.

Elokuva sisältää paljon näyttelijöitä, jotka ovat ainakin minulle tulleet tutuiksi heidän myöhemmistä rooleistaan, sillä elokuvassa näyttelevät niin Annette Bening (The Kids Are All Right), Robert Downey Jr. (vaikka luulinkin häntä elokuvan aikana eri hahmoksi) kuin myös Paul Guilfoyle (C.S.I.). Lisäksi elokuvassa on Aidan Quinn, jonka nimenä tunnen harvinaisen hyvin, mutta hänen filmografiastaan ei löytynyt yhtään tuttua nimeä. Outoa.

Pisteitä: 3/5