Ohjaus: Robert Zemeckis
Käsikirjoitus: Robert Zemeckis
Pääosissa: Jim Carrey, Gary Oldman, Bob Hoskins
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 98 min
- What do you want with me? - You will be haunted by three spirits.
Ebenezer Scrooge (Jim Carrey) vihaa joulua ja pitää sitä joutavana humpuukia, minkä hän osoittaa niin sukulaisilleen kuin palkollisilleenkin. Eräänä jouluna hän sitten saa luokseen seitsemän joulua sitten kuolleen kollegansa (Gary Oldman), joka oli hyvin samanlainen kuin Scrooge ja saa maksaa siitä tuonpuoleisessa. Hän kertoo Scroogelle, että kolme henkeä on tulossa hänen luokseen ja näyttävät hänelle tien parempaan loppuelämään, mutta onko Scrooge kuitenkin liian itsepäinen muuttuakseen?
3D on tullut kaupunkiin, joten piti heti käydä katsomassa parit 3D-elokuvat (ette ikinä arvaa, mikä oli se jälkimmäisenä katottu leffa :P). Sanottakoon se nyt heti alkuun, että minä en liiemmin pidä joulusta ja oikeastaan Scrooge kiteyttikin elokuvan alussa monin tavoin minun ajatukseni siitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joulu olisi minulle tabu, vaan jos kohtaan jotain mielestäni kiinnostavaa, niin kyllä minä siihen tutustun riippumatta siitä, onko se jouluaiheinen (hei, voin vilpittömästi sanoa tykkääväni Joulumaa-kappaleesta, joskin sekin on lähes ainoa), ja kun kerran Saiturin joulu tarinana kiinnosti, niin päätinpäs käydä katsomassa, nyt kun tosiaan 3D-version pääsi katsomaan.
Saiturin jouluhan perustuu Charles Dickensin klassikkosatuun ja vaikka en itse satua olekaan lukenut, niin jonkin (Aku Ankka- ?) version olen joskus lukenut niin, että tarina pääpiirteittäin oli hyvin hämärästi tuttu. Tiesin siis aika pitkälle sen, mitä elokuvassa tapahtuu, mutta en sitä, miten kaikki tapahtuu, joten tarjosi elokuva minullekin paljon uuttakin ja mikäs siinä, minusta elokuva ainakin tuntui todella uskolliselta alkuperäiselle tarinalle, tiedä sitten osuiko tämä tunne oikeaan. Elokuva alkaa mielessäni todella hyvin ja sitä jaksaakin seurata suurin piirtein puoleen väliin asti ihan hyvin, mutta siinä nykyisyyden haamun kohdalla kyllä alkoi se paras potku loppua. Tämä johtui osittain juuri siitä, että tiesin tosiaan, millaiseksi lopputarinasta olisi tulossa, eikä elokuvassa sinänsä enää tuntunut riittävän kunnolla imua; kaikki "vakioseurattavien" osaltakin asia tuli selväksi juuri siinä nykyisyyskohdassa ja niinpä tulevaisuus-jakso jäikin hieman kuriositeetin omaiseksi. Muutenkin mentiin vähän liian moralisoinnin puolelle.
Kun nyt kyseessä oli 3D-elokuva, niin sanotaan nyt 3D:stä sen verran, että tässä oli (ainakin ennen illan toista 3D-elokuvaa) selvästi parhaat näkemäni 3D-efektit, mutta sitten taas tässä onkin (ehkä) 3D-tekniikkaa hiottu sitten edellisen näkemäni 3D-leffan (Matka maan keskipisteeseen). Osasyynä hyvässä tekniikassa saattoi olla myös se tosiseikka, että elokuva oli pääosin animoitu, mene ja tiedä. Joitakin hyvin toteutettuja 3D-kikkailujaksojakin (esimerkiksi alun katoilla lentely) kyllä koettiin, kun asiat tahtoivat tulla ihan nenän eteen.
Vaikka kyseessä olikin animaatio, niin näyttelijät tuntuivat olevan näytelleen roolinsa ja sitten vaan näyttelytyöskentely oli muutettu koneella animaatiohahmoiksi. Esimerkiksi Scroogen liikkumisesta välillä tuntui paistavan läpi Jim Carreyn maneerit, mutta tämä saattoi olla vain optimistinen illuusio, kun kerran selvästi tiesin kyseessä olevan Carrey. Parissa kohtaa ääni kyllä paljasti Carreyn selvästi.
Pisteitä: 2,5/5
PS. Tämä elokuva ei onnistunut myöskään muuttamaan käsitystäni joulusta.
Kommentit