Alkuperäinen nimi: The Butterfly Effect 2
Ohjaus: John R. Leonetti
Käsikirjoitus: Michael D. Weiss
Pääosissa: Eric Lively, Erica Durance, Dustin Milligan
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2006
Kesto: 88 min

- You keep your shit together. Okay? I can't have you pop another brain fart and fuck this thing up.
 

 
Nils Larsson (Eric Lively) on ystävineen viettämässä naisystävänsä Julien (Erica Durance) syntymäpäiviä luonnon helmassa järvenrannalla. Ystävysten juhlat kuitenkin keskeytyvät, kun Nickille tulee puhelu töistä ja hänen pitää lähteä tärkeään kokoukseen. He lähtevät takaisin kohti kaupunkia Nickin ajaessa. Autosta puhkeaa kumi kriittisellä hetkellä, sillä juuri kun Nick saa auton pysähtymään, ajaa rekka auton kylkeen ja kaikki Nickin ystävät kuolevat, mutta Nick selviää. Vuosi onnettomuuden jälkeen Nick kärsii päänsäryistä ja kohtauksista nähdessään valokuvia. Työpaikalla hänen esimiehenään on Nickin inhoama Dave Bristol (David Lewis), joka muun muassa muuttelee aikatauluja mielensä mukaan ilmoittamatta niistä ajoissa Nickille. Erään tuotteen esittelytilaisuudessa Nick saa yhden kohtauksistaan ja hänet passitetaan sairaslomalle. Katsellessaan sitten illalla valokuvaamista harrastaneen Julien valokuvia hän huomaa pystyvänsä hyppimään kuvaustilanteisiin ja sen jälkeen Nickin elämä ei ole enää entisensä...

Ensimmäinen Perhosvaikutus oli sen verran suosittu elokuva, että totta kai sille piti jatko-osia väsätä, mikä ei allekirjoittanutta niinkään haittaa, sillä aihe on lähtökohdiltaan niin mielenkiintoinen, että mitä jottei aiheesta katselisi useampiakin versioita, vaikka ei alkuperäisen tasolle pääsisikään. Tämä elokuva tuli hommattua monien muiden jatko-osien tavoin jo vuodenvaihteessa, kun niin sarjan ensimmäinen kuin kolmaskin osa odottivat katseluaan. Kaikista aiheistahan saa huonoja elokuvia, jos ihan tosissaan tahtoo saada, mutta kyllä minulla sen verran luottoa tähän aiheeseen (menneisyyteen hyppiminen asioiden muuttamiseksi) oli, etten uskonut elokuvasta täydellistä pannukakkua tulevan, eikä siitä sellaista tullutkaan. Eihän The Butterfly Effect 2 samanlaista vaikutusta (sic!) tehnyt kuin ensimmäinen osa, mutta oli kuitenkin ihan siedettävä tapaus.

Edellisessä osassa menneisyyteen hyppiminen tapahtui päiväkirjamerkintöjen kautta, joten kun tähän osaan haluttiin päivittää vähän ideaa, niin nyt käytettiinkin valokuvia, mikä oli ihan jees ratkaisu. Siinä missä ensimmäisessä osassa käsiteltiin useammankin vääryyden poistamista, niin tässä osassa niitä muutettavia asioita tuntui olevan vain kaksi: kaverien pelastaminen onnettomuudesta sekä Nickin oman työtilanteen parantaminen. Tämä auto-onnettomuusjuttu oli ihan ymmärrettävä tarinapolku, sillä kukapa haluaisi menettää onnettomuudessa tai missään muuallakaan ystävänsä tyttöystävästä nyt puhumattakaan. Niinpä olikin ihan kivaa seurata niitä yrityksiä muuttaa onnettomuuden lopputulosta, vaikka eipä niitä eri yrityksiä nyt kovin montaa tainnut olla. Oman arvostuksen nostaminen työpaikalla menneisyyttä muuttamalla osoitti Nickin melko tavalliseksi kateelliseksi ja ahneeksi paskaksi, mutta tämän puolen kiinnostavuusarvo lähenteli nollaa. Tämä työjuttu olisi vielä mennyt, mikäli niitä tärkeimpiä muutettavia asioita olisi ollut vähän enemmän, mutta nyt kun se oli vain toinen kahdesta isosta, niin ei se jaksanut oikein viehättää. Selväähän kuitenkin koko ajan oii, että Nick kohoaisi arvoasteikolla, mutta ainoaksi jännityksen aiheeksi sen osalta jäikin se, että mitä pahaa siitä sitten seuraisi. Niin ja oli jotenkin tylsää, etteivät kaikki pieleen menneet työjutut johtuneet menneisyyden muuntelemisesta vaan myöskin esimerkiksi Nickin puhtaasta jääräpäisyydestä. Nickin ja erityisesti Julien välisessä jutussa tosiaan oli sentään vähän enemmän mielenkiintoa, vaikka kaikissa tilanteissa ei oikein selvinnytkään, mikä siinä Nickille aina vieraan vuoden aikana on tapahtunut sellaista, että kaikki ei sillä ajanjaksolla ollut mennyt toivotulla tavalla. Loppuratkaisu oli vähän outo, sillä se alkuperäisen onnettomuuden aiheuttanut rekka oli jo Julien ajaman auton edellä, joten miksi Nick toimi siellä tiellä niin kuin toimi? En tajua.

Vaikka Eric Lively toikin (hyvin etäisesti) muutamissa kohdin mieleen Mullan alla -sarjasta tutun Peter Krausen, niin ei Lively silti pärjännyt edes ensimmäisen osan Ashton Kutcherin vetovoimalle ja olikin paljon Kutcheria hengettömämpi. Ei varsinaisesti huono, mutta ei sitten hyväkään. Erica Durance oli ihan kelpo tapaus ja vetikin hieman Livelya paremmin ja melkein mieluummin olisin nähnyt hänet pääosassa. Nickin ja Julien ystäviä näytelleet Dustin Milligan ja Gina Holden eivät erityisemmin jääneet mieleen. Nickin esimiestä Dave Bristolia näytellyt David Lewis oli sen sijaan hyvin vaisu ja olen vain tyytyväinen, että häntä näkyi niin vähän.

Pisteitä: 2,5/5

Perhosvaikutus, The Butterfly Effect 2, The Butterfly Effect 3: Revelations

Seuraavana arvosteluvuorossa: Iron Sky