Alkuperäinen nimi: Attenberg
Ohjaus: Athina Rachel Tsangari
Käsikirjoitus: Athina Rachel Tsangari
Pääosissa: Ariane Labed, Giorgos Lanthimos, Evangelia Randou
Valmistusmaa: Kreikka
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 95 min

1309424978_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Marina (Ariane Labed) on jo yli parikymppinen nuori nainen, jolta puuttuu kaikki intiimit kanssakäymiset toisen ihmisten kanssa. Hänellä on kaverina Marinan täydellinen vastakohta Bella (Evangelia Randou), joka on vehdannut "kaikkien kanssa", ja jonka kanssa Marina sitten harjoittelee muun muassa suutelemista, mutta silti Marinalta puuttuu todelliset seksuaaliset mielihalut. Samalla hän joutuu järjestelemään kuolemaisillaan olevan isänsä Spyrosin (Vangelis Mourikis) tulevia hautajaisia ja siinä sivussa katselee isänsä kanssa Sir David Attenboroughin luontodokumentteja, mutta mihin kaikki lopulta johtaakaan...

Elokuvajuhlien aikana näin paljon elokuvia, joiden kohdalla joko elokuvan tai tekijä(vieraa)n nimi oli tuttu, mutta sitten oli myös tapauksia, joissa kumpikaan niistä ei sanonut yhtään mitään etukäteen ja tämä elokuva oli yksi sellainen tapaus. Tämä Sir David Attenboroughin nimen kreikkalaisesta väännöksestä nimensä ottanut elokuva on merkitty monin paikoin vain draamaksi, mutta jos kysytään minulta tai siltä telttajengiltä, jota tätä oli kanssani katsomassa, niin mukana oli kyllä aimo annos komediaakin. Kuitenkin näistä täysin tuntemattomista tapauksista tekijävieraana olleen Athina Rachal Tsangarin ohjaama Attenberg oli ehdottomasti se positiiivisin yllättäjä ja oli hyvin lähellä saada hieman korkeammankin pistemäärän.

Elokuvan alkukohtauksessa Marina ja Bella harjoittelevat suutelemista hyvin erikoisella tavalla ja tämä oli niin erikoista, että arvasin heti, että nyt on käsillä positiivisella tavalla hyvin omintakeinen tapaus... ja olin oikeassa. Elokuva oli nimittäin täynnä omituisia tilanteita, mutta hyvin ihanalla tavalla. Dialogi on paikoin hyvinkin absurdia vai mitä mieltä olisitte kyrpäpuu-jutuista tai siitä, että tytär kysyy isältään täysin ilman takaa-ajatuksia ja ikään kuin tavallisena kahvipöytäkeskusteluna, että onko tämä kuvitellut häntä alasti ja toisin päin? Moniin kohtauksiin saatiinkin lisää hauskuutta nimenomaan dialogin avulla, muun muassa seksikohtauksissa. Samalla kuitenkin tarinaa viedään eteenpäin kohtauksin, joissa muun muassa Marina ja Bella/Spyros alkavat yhtäkkiä leikkiä eläimiä, joita varsinkin Marina ja Spyros ovat nähneet Sir David Attenboroughin dokumenteista. Sitten taas näiden niin sanottujen pääkohtausten välissä nähdään Marinan ja Bellan hassuja kävelyjä ja nekin olivat niin hulvattomia, että ne sopivat hyvin elokuvan söpön outoon tunnelmaan. Toisin sanoen ihana pikkuelokuva, joka sisältää paljon absurdia hassuttelua ja tarinakin oli hyvä.

Näyttelijöitä ei elokuvassa paljon nähdä ja vaikka IMDB ei koko totuutta kerrokaan, niin ei sielläkään ole listattuna kuin neljä nimeä (oli niitä ainakin pari enemmän). Marinaa näytellyt Ariane Labed oli loistava (lue: hauska) roolissaan vähän epävarmana naisena, joka kuitenkin uskalsi heittäytyä hulluttelemaan tämän tästä. Myös Bellaa näytellyt Evangelia Randou oli hyvä, eikä Spyrosia näytelleestä Giorgos Lanthimoksestakaan pahaa sanottavaa jäänyt.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Panssarilaiva Potemkin