Alkuperäinen nimi: The Simpsons – Season 9
Ohjaus: Jim Reardon, Steven Dean Moore, Dominic Polcino, ym.
Käsikirjoitus: Ian Maxtone-Graham, Ken Keeler, Al Jean, ym.
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1998
Jaksojen määrä: 25

-That car thief can't hold his breath forever.
- And if he can, Chief?
- Then God help us all!

Alun perin minun piti eilen katsella elokuvaa, mutta koska en saanut alkuillan kauneusuniani, päätin tapittaa Simpsoneita, jotka tämän yhdeksännen kauden osalta kävivät vähiin, kunnes kuukahdan ja kas, olisin hyvin voinut katsoa sen elokuvankin, sillä jaksoin valvoa hyvin niin yli yhteentoista eli suurin piirtein normaaliin nukkumamenoaikaan. No, menihän se ilta näinkin, varsinkin kun tämä viikko muutenkin vähän poikkeuksellinen elokuvien katselun osalta (siitä lisää parissa seuraavassa arvostelussa) ja sinänsä aika hieno yhdeksäs kausi tulikin saatettua päätökseen. Edellisen kauden arvostelun yhteydessä tuli kirjoitettua julki tavoite, että saan nämä kolme viimeistä omistamaani kautta katsottua ennen kesää eli käytännössä kausi per kuukausi ja tämän kauden osalta tuo tavoite ainakin täyttyi ja mikäs oli täyttyessä, kun kauden parissa viihdyin näinkin hyvin.

Aloitetaaan kuitenkin tuttuun tyyliin taas Kauhujen talolla eli Treehouse of Horror VIII -jaksolla. Tällä kertaa tarjolla oli postapokalyptisissa tunnelmissa etenevä The Homega Man, Kärpänen-parodia Fly vs. Fly sekä noitien maailmaan sukeltava Easy Bake Coven. Ensimmäisessä tarinassa Homer selviytyy lähes ainoana ydinlaskeumasta ja hän taistelee ydinpommin kautta muuttuneita mutantteja vastaan ja tämä oli oikein huvittavaa katseltavaa ja loppui varsinkin oikein hauskasti. Fly vs. Fly ei valitettavasti ihan samalla tavalla toiminut, vaan se jäi toteutukseltaan ihan vaillinaiseksi. Kyllä, Bartia oli kiva katsella kärpäsen hahmossa ja sen aikana tapahtui ihan hauskojakin juttuja, mutta en vain innostunut siitä lopusta, joka oli Kauhujen talo -asteikolla hiukan turhankin kesy ja "tavallinen". Easy Bake Covenissa sitten ollaankin menneen ajan noitavainojen parissa ja sitten paljastuukin, että Marge onkin noita, kuten siskonsakin ja lopulta näiden aikaansaannosten johdosta syntyy perinne nimeltä Halloween. Ei ehkä historiallisesti kovinkaan täsmällistä, mutta siitä huolimatta varsin hauska. Kokonaisuutena jakso ei ollut Kauhujen talojen sieltä parhaimmasta päästä, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin

Kauteen mahtui kuitenkin paljon muitakin hyviä hetkiä ja jos pitäisi joitain mainita, niin melkein joutuisi mainitsemaan kauden jokaisen jakson (mutta vain melkein). Jos nyt yrittäisi tiivistää "muutamaan" jaksoon, niin The City of New York vs. Homer Simpson aloitti kauden ihan hyvin, joskin sivuhuomiona sanottakoon, että WTC-kytkösten vuoksi jaksoa ei näytetty pariin vuoteen WTC-iskujen jälkeen. Tahti vain paranee seuraavassa, Matt Groeningin inhoamassa jaksossa The Principal and the Pauperin myötä, josta pidin erityisesti sen lopun takia, sillä se näyttää mielestäni osuvasti sitcomien logiikan eli sen, että tapahtui mitä tapahtui, niin lopussa kaikki on ihan kuin mitään erikoista ei olisikaan tapahtunut ja niinpä seuraavat kaudet voidaan aloittaa aivan alusta (kommentaattorit eivät muistaakseni kyllä puhuneet tästä näkökulmasta, mutta minä halusin tulkita tämän loppuratkaisun eräänlaisena parodiana). Muita ehdottomasti mainitsemisen arvoisia olevia jaksoja olivat asekulttuurille irvaileva The Cartridge Family uskonkysymyksiä käsittelevä Lisa the Skeptic (pidin tästä etenkin lopussa nähtävän Lisan reaktion vuoksi), Margen kiinteistökauppiaana näyttävä Realty Bites, joulujakso Miracle of Evergreen Terrace, uskonlahkoille naurava The Joy of Sect, Kärpästen herra -parodia Das Bus, jossa viehätti muun lisäksi etenkin loppulause aivan suunnattomasti joskaan en lämmennyt Homerin internetpuuhille, Homerin sukellusveneseikkailuista kertova Simpson Tide, kauden ehdottomasti absurdein jakso The Trouble of Trillions, jossa ollaan biljoonan dollarin setelin perässä, Lisan ja Bartin välistä sisarusrakkautta ja kilpailuasetelmaa hellyyttävästi kuvaava Girly Edition, sarjan 200. jakso Trash of the Titan sekä Homerin vuorikiipeilytempauksesta kertova King of the Hill. Muut jaksot olivat vähintäänkin kelvollisia, eikä sellaisia todella huonoja lainkaan, mutta oli pitkin kautta myös sellaisia "perushyviä, mutta ei mahtavia" -jaksojakin. Edellisellä kaudella vakituisena muutoksena tapahtui Milhousen vanhempien erossa ja tällä kaudella puolestaan päätettiin Apun poikamieselämä, kun hän astui avioon jaksossa The Two Mrs. Nahasapeemapetilons. Lisäksi kauden aikana nähdään minun kaikkien aikojen suosikkini Simpsonien koostejaksoista eli laulukoostejakso All Singing, All Dancing, josta muistinkin melkein sanasta sanaan sen "Simpsonien" mielipiteen koostejaksoista (ainoastaan sana cheesy oli mielessäni vaihtunut joksikin muuksi). Noin yleisesti lauluja oli joitakin, mutta selvästi vähemmän kuin edellisellä kaudella.

Niin ja kuten Simpsonit-perinteeseen kuuluu, niin mukana seuraa iso joukko vierailevia tähtiä, joista eniten itsensä pisti likoon U2:n äijät Bono etunenässä ja Bonon maailmanparannusmentaliteetille naurettiinkin hyvin. Itseään näyttelivät myös Jay Leno ja Alex Treibeck, mutta näistä ei ollut U2:n veroisiksi hauskuuttajiksi, vaikka Lenollekin oli ihan huvittavia repliikkejä annettu (ja lisäksi hän on kommentoimassa jaksoaan). Keksittyjen hahmojen äänissä tai kertojana kunnostautuivatkin sitten Steven Weber, Brendan Fraser, Helen Hunt, Rod Steiger, James Earl Jones sekä Martin Sheen.

Ekstroina on tuttuun tyyliin joka jaksoon kommenttiraidat ja niin paljon kuin niistä tykkäänkin, niin ajattelin jo ensimmäisen jakson (The City of New York vs. Homer Simpson) kohdalla hieman hampaita kiristellen, että onko ne nyt ruvennut jokaisesta jaksosta tekemään kaksi kommenttiraitaa (se olisi ollut jo vähän liikaa), mutta ei, kyseinen ominaisuus jäi (onneksi) vain siihen jaksoon ja sekin johtui vain siitä, että tekijät olivat halunneet jakson ohjaajan tai käsikirjoittajankin kommentoivan jaksoa ja se ei päässyt ensimmäiseen äänitykseen. Olihan kaudessa toinenkin kahden kommenttiraidan jakso (Lisa the Simpson), mutta toinen kommentaari on piilotettuna ominaisuutena; siinä pitkään sarjassa työskennelleet Bill Oakley ja Josh Weinstein jättävät jäähyväisensä sarjalle ja kyseinen jakso oli heidän viimeisensä. Noin muuten tarjolla oli tuttuun tyyliin kosolti mainoksia, poistettuja kohtauksia sekä animaatioluonnoksia, mutta myös pätkä The Simpsons Moviesta, joka oli boksin ilmestymisen aikaan vasta tuloillaan.

Pisteitä: 4/5

1. kausi, 2. kausi, 3. kausi, 4. kausi, 5. kausi, 6. kausi, 7. kausi, 8. kausi, 9. kausi, 10. kausi, 11. kausi, 12. kausi, 13. kausi, 14. kausi, 15. kausi, 16. kausi, 17. kausi, 18. kausi, The Simsons Movie, 19. kausi, 20. kausi, 21. kausi, 22. kausi

Seuraavana arvosteluvuorossa: Klassikko (tällä kertaa ihan oikeesti. :D)