Alkuperäinen nimi: Mad Max
Ohjaus: George Miller
Käsikirjoitus: George Miller
Pääosissa: Mel Gibson, Joanne Samuel, John Keays-Byrne
Valmistusmaa: Australia
Ilmestymisvuosi: 1979
Kesto: 89 min

- They say people don't believe in heroes anymore. Well damn them! You and me, Max, we're gonna give them back their heroes!
- Ah, Fif, Do you really expect me to go for that crap?
- You gotta admit I sounded good there for a minute, huh?

Lähitulevaisuuden dystooppisessa Australiassa Nightrider (Vincent Gil) tappaa MFP-poliisin (Main Force Patrol) ja vie tämän auton, mikä johtaa hurjaan takaa-ajoon. Poliisit ovat voimattomia, kunnes Max Rockatansky (Mel Gibson) osallistuu Nightriderin takaa-ajoon, minkä seurauksena Nightrider lopulta kuolee. Nightrider kuului motoristihuligaaniporukkaan, jonka jäsenet päättävät kostaa Nightriderin kuoleman tappamalla MFP-poliiseja, mutta ennen pitkää he joutuvat kohtaamaan Maxin...

Sain irkissä aikaiseksi naurua, kun kerroin, etten ole nähnyt yhtäkään Mad Maxia, mutta itse en pitänyt seikkaa niin kummallisena. Niin kauan kuin minä muistan, televisiosta on tullut vain sarjan jatko-osia (eihän tätä kai ole vieläkään virallisesti julkaistu Suomessa) ja kun olen tosiaan sitä tyyppiä, jonka täytyy nähdä ensimmäiset osat ennen jatko-osia, niin oli sitten jäänyt katsomatta ne muutkin osat. Tämä ensimmäinen Mad Max ei kuitenkaan täysin vakuuttanut, mutta jätti silti todellisen halun nähdä myös elokuvan jatko-osat, joita en vielä tosin edes omista.

En tiennyt elokuvasta juuri mitään ennen sen katsomista, joten pääsin aika avoin silmin tätä katsomaan. Kuvittelin elokuvan kuitenkin olevan tavallista brutaalimpi tapaus, mutta näin ei loppujen lopuksi ollut. Elokuvaan mahtui kyllä ”ilkeitä” kuolemia, mutta niiden tapahtumista ei kuitenkaan koskaan näytetty. Itse tarina alkoi tosiaan tällä takaa-ajolla, mutta loppujen lopuksi Maxin osuus takaa-ajossa ja oikeastaan myös Nightriderin kuolemassa oli verrattain vähäinen, mikä ei ihan täysin miellyttänyt. Sitten kun päästiin vilkaisemaan Maxin perheeseen, niin en arvannut, mutta toivoin näille tapahtuvan jotain hirveätä, mikä laukaisisi Maxissa sitten suuren raivon; elokuva oli kuitenkin sen verran tylympi tapaus, että tällä kertaa sitä oikeasti halusi, että Maxin vaimolle Jessielle (Joanne Samuel) ja nuorelle pojalle Sprogille (Brendan Heath) kävisi huonosti, sillä tämä käänne olisi sopinut elokuvan tylyyn ilmapiiriin kuin appelsiinitäysmehu kurkkuuni. Tämä perheen matkustusjakso menikin lähinnä odotellessa, että jotain tulisi tapahtumaan, sillä arvattavissa toki oli, että nämä motoristit jonkin nurkan takaa ilmestyisivät. Loppujakso, jossa Max jahtasi näitä motoristeja, oli ehdottomasti elokuvan vahvin jakso ja loppukohtaus hieno.

Mel Gibson istui Maxin rooliin kuin nakutettu ja siten olikin roolissaan loistava. Gibson oli elokuvaa tehtäessä vasta 23-vuotias, mistä johtuen häntä ei olisi välttämättä tunnistanut ainakaan kasvoista, jos ei olisi tiennyt hänen näyttelevän Maxia. Sen sijaan Gibsonin juoksu (ja taistelemismaneerit) oli kylläkin tunnistettavissa ja hänen juostessa tuli automaattisesti mielleyhtymä Gibsonin Tappavassa aseessa tapahtuvaan juoksuun.

Pisteitä: 3,5/5

Mad Max, Asfalttisoturi, Mad Max - ukkosmyrsky