Alkuperäinen nimi: Saw VI Ohjaus: Kevin Greutert
Käsikirjoitus: Marcus Dunstan, Patrick Melton
Pääosissa: Tobin Bell, Costas Mandylor, Betsy Russell
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Australia
Ilmestymisvuosi: 2009 Kesto: 90 min
- You think it's the living who will have ultimate judgment on you, because the dead will have no claim over your soul. But you may be mistaken.
Agentti Strahm on kuollut ja agentti Hoffman (Costas Mandylor) jatkaa Jigsawin (Tobin Bell) ohjeiden mukaisesti sairasta leikkiä, jossa kukaan ei ole turvassa. Nyt hän saa Jigsaw'n vaimolta Jilliltä (Betsy Russell) viisi kirjekuorta, jotka sisältävät ohjeet seuraavaan peliin. Uuden pelin keskiössä onkin vakuutuspäätöksiä tehtaileva William Easton (Peter Outerbridge), jolla on tietenkin ollut yhteyksiä Jigsawiin eli John Krameriin, mutta selviytyykö hän pelistä hengissä...
Ei syksyä ilman uutta Saw-elokuvaa, joskin tiukille tämä kyllä veti. Alunperinhän elokuvan ei pitänyt tulla Suomessa teattereihin lainkaan, mutta kun tämä selvisi elokuvasarjan faneille, nämä (ilmeisestikin) nostivat äläkän ja Finnkino otti kuin ottikin elokuvan ohjelmistoon, joskin ilman tekstityksiä (vaikka pärjään ilmankin, niin toivottavasti tästä ei tule tapa). Minä olen tykännyt päällisin puolin tästä sarjasta, vaikka pari heikompaakin osaa mukaan mahtuu. Kuitenkin pieni epäilys minulla aina on uusimman Sawin tullessa elokuviin, mutta ainakin Saw VI:n kohdalla epäilykset osoittautuivat aiheettomiksi.
Tarina on sinänsä aika perinteikäs Saw-tarina eli jälleen kerran jossain on ansajärjestelmä, jonka uhriksi joku elämän tarkoituksen hukannut saa käydä läpi. Ansajärjestelmä oli ihan kiva, mutta hieman tahtoi jäädä sieluttomaksi uhrien osalta, kun ne tuppasivat lähes poikkeuksetta olemaan vain Williamin työkavereita, joihin ei oikeastaan missään vaiheessa kunnolla tutustuta ja jotka tosiaan ovatkin olleet lähinnä vain työtovereita. Samalla jälleen kerran tutustutaan takaumien kanssa John Kramerin elämään (näin saadaan Tobin Bell pidettyä mukana sarjassa), mutta täytyy myöntää, että tämänkertaiset takaumat eivät tuoneet Jigsawin hahmoon mitään varsinaisesti kiinnostavaa valaistusta. Agentti Hoffmanin näennäinen Jigsaw-tutkintakaan ei ihan täysin vedä mukaansa. Sen verran heikosti muistan vanhempien Saw-elokuvien tapahtumia, että en aina tiennyt, mitkä takaumista oli täysin uusia ja mitkä oli otettu aiemmista osista. Kuitenkin elokuvassa riittää mielenkiintoa, sillä jo varhaisessa vaiheessa (ainakin minulle) kävi ilmi, että Hoffman ei tiedä ihan kaikkea ja Jillin roolikaan ei ole niin pieni kuin Hoffman haluaisi. Ansarakennuksessa Williamin lisäksi olevat muut ”pitkäaikaisvangit” toivat myös oman positiivisen lisänsä elokuvaan, sillä näillä oli häkeissään omat virityksensä. Lisäksi elokuva onnistui jälleen höynäyttämään minua ainakin jossain määrin, sillä Williamin pelin todellinen laita kaikkine taustoineen tuli lopussa lähes täytenä yllätyksenä. Mitä tulee sitten tarinan loppuun agentti Hoffmanin osalta, niin mikäpä muutakaan voisi sanoa kuin että seitsemättä osaa odotellessa... vaikka jälleen kerran jäin pohtimaan sitä, kuinka tarina voisi jatkua enää niin, että Jigsawin tahto toteutuisi myös jatkossa.
Tobin Bell oli jälleen hyvä, mutta ihan liian pienessä roolissa, vaikka toisaalta tämä oli olosuhteisiin nähden aika ymmärrettävää; itse asiassa tätä roolia olisi voinut hieman lisääkin pienentää, sillä nämä Jillin hallusinaatiot olivat selvästi mukana lähinnä Tobin Bell -fanien iloksi. Agentti Hoffmania näytelleestä Costas Mandylorista puolestaan tuli jatkuvasti mieleen se ennen tätäkin elokuvaa nähty Soneran mainos, jossa tältä Posse-elokuvan näyttelijältä kysytään, että miksi hän puhuu niin matalalla äänellä ja tämä vastaa ”Roistot puhuu tällä tavalla”. Ei sillä, Mandylor oli ihan hyvä kuitenkin, eikä muissakaan näyttelijöissä liiemmin valittamista ollut.
Pisteitä: 3,5/5
Kommentit