Alkuperäinen nimi: Shestoye iyulya
Ohjaus: Yuli Karasik
Käsikirjoitus: Mikhail Shatrov
Pääosissa: Yuri Kayurov, Vasili Lanovoy, Alla Deminova
Valmistusmaa: Neuvostoliitto
Ilmestymisvuosi: 1969
Kesto: 112 min

1309772572_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vuonna 1918 Neuvosto-Venäjällä elää vallankumoushaluja. Bolshevikit ovat edellisvuonna tehneet vallankumouksen ja ovat siten vallassa. Nyt bolshevikkihallitus on solminut Saksan kanssa Brestin rauhan ja kilpailevan puolueen vasemmistososialistivallankumouksellisen puolueen (pahoillani, jos suomenkielinen nimi meni väärin) mielestä kyseessä oli häpeärauha. Niinpä he tekevät suunnitelman, jolla he saisivat rauhan purettua ja johon kuuluu Saksan suurlähettilään (Heinz Braun) surmaaminen ja niinpä edessä onkin hektiset tunnit heinäkuun 18. päivänä 1918...

Minun piti alun perin käydä katsomassa tähän esitysaikaan Aki Kaurismäen uutuus Le Havre, mutta koska se olikin loppuunmyyty, kun kävin lippua kyselemässä, niin päädyin sitten katsomaan tämän elokuvan, joka edustikin ainutta Pienessä Teltassa katsomaani elokuvaa. En tiennyt elokuvasta yhtään mitään etukäteen ja niinpä kaikki valkokankaalle esiintulleet asiat, jopa elokuvan kieli, tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Ihan positiiviseksi tapaukseksi Heinäkuun 6. lopulta osoittautuikin.

Elokuva siis kertoo Neuvosto-Venäjän poliittisesta elämästä suurten vallankumousten jälkeisenä vuonna, mutta tuolloinkin elämä Neuvosto-Venäjällä oli kaikkea muuta kuin rauhoittunutta ja siten tunteet edelleen kuohuivat. Olen pitkään ollut historian ystävä ja eniten minua kiinnostavat tällaiset pienet sivujuonteet suurten tapahtumien sisällä ja niinpä tässäkin tarinassa riitti mielenkiintoa, varsinkin kun tapahtumat taustalla olivat minulle tuntemattomat. Kyllä sitä ajatteli, että jos tällä oli mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa (propagandan mahdollisuus on aina otettava huomioon), niin aikamoista juonittelua on kulisseissa ollut. Minulle tuli myös yllätyksenä se, että bolshevikeilla oli näinkin suurta vastustusta sosialistisissakin piireissä. Lopun voittajaosapuoli oli lähestulkoon varma jo alussa (oli toki mahdollisuus, että bolshevikit olisivat hetkeksi menettäneet valtansa), mutta täysin varma en ollut siitäkään, sillä mistä olisin voinut varmuudella tietää, vaihtaako esimerkiksi Lenin puoluetta vai ei, kun en niin tietoinen Neuvosto-Venäjän historiasta ole? Tämä ei sykähdyttänyt kunnolla missään vaiheessa, mutta yhtä kaikki ihan seurattava elokuva oli ja ihan kelpo vaihtoehto Le Havrelle.

Elokuva oli täynnä hyviä näyttelijäsuorituksia. Ilman Leninin kuvaa kädessäni Leniniä näytellyt Yuri Kayurov näytti ihan aidolta Leniniltä ja ihan alussa hetken ehdin epäilläkin, että kyseessä olisi ollut dokumentaarinen tuotos, minkä ajatuksen sitten nopeasti hylkäsinkin elokuvan tekniikan ollessa verrattain uutta. Myös Leninin vastapuolella olleet Dzerzhinsky ja Spiridonova olivat molemmat aidonoloisia ja heitä näytelleet Vasili Lanovoy ja Alla Demidova olivat siten hyviä.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Work