Alkuperäinen nimi: Livid
Ohjaus: Alexandre Bustillo, Julien Maury
Käsikirjoitus: Alexandre Bustillo, Julien Maury
Pääosissa: Chloé Coulloud, Felix Moati, Jérémy Kapone
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 88 min

- Tiedäthän sinä, että viheltely nummella halloweenin aikaan tietää pahaa?
 

 
Lucie (Chloe Coulloud) aloittaa harjoittelijana vanhusten kotihoitopalvelutoimintaa pyörittävän rouva Wilsonin (Catherine Jacob) alaisuudessa ja Lucie pääsee heti näyttämään kykynsä. Kuitenkin tullessaan erään syrjäisen talon luo Wilson käskee Luciea jäämään autoon, koska Lucie ei ole vielä valmis kohtaamaan talon asukkia, koomassa olevaa yli satavuotiasta rouva Jesseliä. Lucie kuitenkin tulee perässä ja Wilson kertoo Jesselin taustat ja myös sen, että talossa pitäisi olla aarre, jota Wilson ei ole yrityksistä huolimatta löytänyt. Myöhemmin Lucie kertoo kokemuksestaan poikaystävälleen Williamille (Félix Moati), joka innostuu aarrejahdista ja hän lähtee Lucien ja veljensä Benin (Jérémy Kapone) kanssa yöllä etsimään aarretta Jesselin kartanosta, mutta siinä he tekevät suuren luokan virheen...

Sen suuremmitta pulinoitta tämänkeväisen Night Visions -elokuvien pariin. Toisin kuin syksyllä, nyt (ja pääosin tulevaisuudessakin) keskityin vain ja ainoastaan siihen pääyöhön eli la-su -yön elokuviin, jotka virallisesti alkoivat vähän ennen kahdeksaa illalla. Tämä pääyö aloitettiin Bio Rexissä, josta parin elokuvan jälkeen siirryin Kino Engeliin ja ehkä niin valitettavaa kuin olikin, niin pääyön parhaat elokuvat näin jo Bio Rexissä: Livid ja The Raid: Redemption. Lividin tekijät ovat aiemmin tehneet niin ikään minua miellyttäneen kauhupätkän Inside ja Livid edusti selvästikin samaa tasoa ollen myöskin minulle näistä NV-leffoista niukasti koko festivaalin paras elokuva.

MItään ennakkotietoja minulla ei elokuvasta ollut, minkä vuoksi jo alkumetreiltä asti mietiskelin, että keitä Lucie ja Wilson oikeasti ovat ja mielessä kävi vaikka mitä, ennen kuin saavuttiin ensimmäisen vanhuksen luo. Sopivan rauhallisissa tunnelmissa sitten siirryttiin sinne Jesselin kartanoon, jossa selvisi elokuvan juoni ja erinäisten pienten vaiheiden kautta päätarina pistetäänkin liikkeelle. Elokuva kuitenkin etenee hyvin rauhallisesti ja jopa hidastempoisesti, mikä yhdessä jatkuvasti taustalla soitetun kauhufiiliksiä nostattaneen musiikin kera teki elokuvasta hyvinkin tiivistunnelmaisen ja niinpä minua jännittikin läpi elokuvan. Osin jännityksestä sai kiittää myös elokuvan tarinaa, sillä vaikka sen perusrunko selvisikin melko nopeasti, niin kuitenkin koskaan ei voinut tarkalleen tietää, mihin suuntaan elokuva lähtisi seuraavaksi menemään. Juonenkäänteitä oli siis riittämin ja ainakin minulle ne olivat pääosin myönteisiä. Toki elokuvassa oli joitakin älyttömiä juttuja, kuten tietyt piirteet Annassa (Chloé Marcq), mutta kun tunnelmaltaan elokuva oli niin vahva, niin nämä satunnaiset ja lopulta melko harvat älyttömyydet eivät juurikaan katsomiskokemusta laimentaneet. Ns. kummitustaloteemaa käsiteltiin elokuvassa astetta peruskauhua sairaammin, mikä on toki ollut ominaista ainakin itse näkemilleni viime vuosien ranskakauhuille, vaikkakaan ei ollutkaan ehkä ihan sieltä sairaimmasta päästä. Kiitos välillä ahdistavankin tunelman vuoksi elokuvassa ei varsinaisia suvantohetkiä ollut, mutta kuitenkin sellaisia pieniä yksityiskohtia, kuten Wilsonin vapaa-ajan puuhastelut, joita ilmankin elokuva ehkä olisi voinut tulla toimeen. Elokuvan loppu jätti pienen kysymysmerkin, mutta ihan positiivisella tavalla.

Elokuvassa ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan monia näyttelijöitä, mutta kun homma pelitti pienemmälläkin porukalla, niin mikäs siinä. Luciea näytellyt Chloé Coulloud oli varsin onnistunut tapaus ja hyvä valinta tähän elokuvaan, sillä hän oli kaukana pintakiiltomaisesta kauhuleffateiniltä, ja onnistui hyvin esittämään pelokasta ihmistä, eikä muitakaan tunteita kokiessaan ollut lainkaan huono. Valittamista ei ollut liiemmin myöskään Lucien ystäviä Williamia ja Beniä näytelleissä Félix Moatissa ja Jérémy Kaponessa, vaikka jäivätkin hieman Coulloudin varjoon. Kuitenkin varsinkin Moatista pidin kanssa paljon. Wilsonia näytellyt Catherine Jacob oli ihan ok.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Raid: Redemption