Alkuperäinen nimi: 2001: A Space Odyssey
Ohjaus: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Stanley Kubrick, Arthur C. Clarke
Pääosissa: Keir Dullea, Gary Lockwood, William Sylvester
Valmistusmaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1968

Joukko apinoita löytää vieraan monoliitin, joka on ilmeisesti peräisin avaruuden tuolta puolen. Pian tämän jälkeen apinat keksivät käyttää luunkappaleita aseina, mikä on ensiaskel ihmisen kehittymille. Tämän jälkeen siirrytään kehityksen loppupäähän; avaruuteen, jonne ihminen on onnistunut tunkeutumaan moninaisine avaruusaluksineen. Myöhemmin löydetään toinen monoliitti kuusta, mistä saa innoituksensa lähettää ensimmäinen miehitetty avaruuslento Jupiteriin. Jupiteriin pääsy vaikeutuu, kun aluksen tietokone, HAL 9000, alkaa hankalaksi...

Tästä elokuvasta oli harvinaisen vaikeaa kirjoittaa tuota pientä juonikuvausta, sillä 2001: Avaruusseikkailu on todella monitahoinen elokuva, jonka juonen selittäminen muutamalla lauseella paljastamatta ihan kaikkea on lähes tulkoon mahdotonta. Kaikesta visuaalisesta karkista ja taiteellisuudesta huolimatta elokuva ei jaksanut pitää minua otteessaan loppuun asti.

Aloitetaan tarinan alusta eli apinoista. Ymmärrän kyllä, että apinakohtauksen tarkoitus oli näyttää ihmisen esiinmarssin syyt (lyömäaseen keksiminen) sekä näyttää tämä ensimmäinen monoliitti, mutta tämä oli toteutettu vähän turhankin pitkän kaavan kautta. Sitten kun päästiin avaruuteen, tarina pääsi paremmin oikeuksiinsa ja katsojille kerrottiin vähän siitä, missä mennään. Tämä jakso ehkä kuitenkin oli toteutettu hieman ylimalkaisesti. Elokuvan kuuluisin jakso eli HAL 9000:n sisältämä Jupiteriin lento oli kyllä hyvä, mutta tarinallisesti loppujen lopuksi melko lyhyt, vaikka sinänsä tapahtuikin paljon. Mitä elokuvan loppuun sitten tulee, niin no... se nyt päättyi niin kuin se päättyi. 2001: Avaruusseikkailu kestää yli kaksi tuntia, mutta tarinallinen kesto jäi melko lyhyeksi. Siten tarina tahtoikin jäädä melko sivuosaan.

Elokuvan tärkein tehtävä oli olla mahdollisimman taiteellinen tapaus ja en voi olla myöntämättä: Jupiter-lennon alkuun asti näitä taiteellisia osioita jaksoi melko hyvin katsoa. Kuuluisin (ja syystä) näistä taide-elämyksistä oli tämä kohtaus, jossa nämä avaruusalukset liikkuivat ja pyörivät avaruudessa Johann Straussin Tonava kaunoisen soidessa taustalla ja tätä kohtausta oli oikeasti ilo katsoa. Jupiter-lentoon mennessä kuitenkin oli näitä taiteellisia otoksia nähty niin paljon, että niihin ehti melkein jo turtua ja kun lopulta päästiin elokuvan viimeiseen kunnolla taiteelliseen otokseen eli tähän psykedeelisissä väreissä tapahtuvaan Jupiteriin saapumiseen, niin vaikka se näyttikin ihan kivalta, niin sen toivoi olevan jo pikku hiljaa ohi.

2001: Avaruusseikkailu on kyllä visuaalisesti varsin onnistunut paketti ja varsin puhdas scifi-elokuva. Puhtaudella en tarkoita sitä, että elokuva täyttäisi kaikki scifi-elokuvan määritelmät. Ei, en ole tarpeeksi scifi-orientoitunut, jotta voisin väittää mitään moista, vaikka silläkin saralla elokuva tuntui onnistuneen ihan hyvin. Sen sijaan puhtaudella tarkoitin sitä, että toisin kuin monissa muissa näkemissäni scifi-leffoissa, 2001: Avaruusseikkailun tulevaisuus näyttää puhtaalta, suorastaan steriililtä. Tästä hienoimpana esimerkkinä tämä osio, jossa on tohtori Heywood R. Floyd (William Sylvester). Hänen tepastelemansa avaruusalus oli puhtaan valkoinen ja punaiset tuolit olivat yhtälailla puhtaat. Muutenkin lavastus oli huippuluokkaa kaikessa futuristisuudessaan ja näyttää vielä näin 40 vuotta elokuvan ilmestymisenkin jälkeen upeilta. Jos sitten palataan ihan alkuun, niin en muista elokuvaa, missä apinat olisivat näyttäneen niin aidoilta kuin tässä elokuvassa.

Mitä elokuvassa sitten kaiken kaikkiaan tapahtui? Miten elokuva eri osiot pitäisi selittää? Täytyy myöntää, että en minä tiedä, enkä tiedä, tietääkö kukaan muukaan tarkasti. Teorioitahan on useita ja vaikka minullakin on omat teoriani tapahtumista, niitä ei voisi varmistaa. Elokuva siten jättääkin paljon kysymyksiä, mihin sitten jokainen katsoja saa itse miettiä vastaukset. Tämä saattaakin olla yksi syy, miksi elokuva jää mieleen. Se oikein kutsuu keskustelemaan elokuvan tapahtumista paremmin kuin moni muu elokuva.

Mitä tulee sitten näyttelijöihin, niin nämä jäivät suurimmaksi osaksi elokuvassa taka-alalle kaiken visuaalisuuden ja taiteellisuuden viedessä elokuvan päähuomion. Siten näyttelijät eivät saaneetkaan oikein syvyyttä rooleihinsa, ei edes tohtori Bowmania näytellyt Keir Dullea, mutta koska näyttelijät olivat niinkin sivuosassa, tämä ei juuri haitannut. Esimerkiksi juuri edellä mainittu tohtori Bowman. Hänen hahmonsa näytti siltä, että hän vain teki työnsä niin hyvin mahdollista, vaikka hänen kasvoistaan kyllä paistoi selvä suuttumus HALia kohtaan, mutta siinä kaikki. Tämä suuttumus ei siten päässyt koskaan kunnolla pintaan, joten Bowmanin hahmostakin puuttui se syvyys.

Kuten edellä kerrottu, 2001: Avaruusseikkailu on edelleen huippuluokan elokuva mitä tulee taiteelliseen ja visuaalisesti upeaan scifi-elokuvaan, joka jättää kysymyksiä katsojan mieliin. Elokuva olisi kuitenkin saattanut saada allekirjoittaneelta enemmän pisteitä, jos taiteellisia kohtauksia olisi hieman karsittu ja itse tarinan kertomiseen olisi panostettu enemmän. Nyt nimittäin elokuva sai varsinkin loppua kohden hieman haukotuttamaan.

Pisteitä: 3/5

2001: Avaruusseikkailu, 2010