Alkuperäinen nimi: Fight for Your Life
Ohjaus: Robert A. Endelson
Käsikirjoitus:  Straw Weisman
Pääosissa: William Sanderson, Robert Judd, Daniel Faraldo
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1977
Kesto: 82 min

- Damned if you don't look like you belong there.
- What are you talking about.
- Why you, little coon! You're a nigger in the woodpile!

 

 
Vankeinkuljetusauto ajaa kolarin ja kolme sen sisällä ollutta vankia, Jessie Lee Kane, Chino ja Ling (William Sanderson, Daniel Faraldo ja Peter Yoshida) pakenevat. Samaan aikaan toisaalla Turnerien perheessä valmistaudutaan päivällisen viettoon, minkä johdosta yksi perheen jäsenistä, Corrie (Yvonne Ross), käväisee kaupassa asioilla. Päivällissuunnitelmiin tulee kuitenkin muutos, kun vankikolmikko osuu samaan aikaan kauppaan, sillä he ottavat Corrien panttivangiksi ja lopulta käskee Corrien johdattamaan heidät kotiinsa, johon kolmikko linnoittautuu. Seuraa väistämättömia yhteydenottoja, sillä Turnerit ovat mustia, kun taas Jessie Lee Kane on armoton rasisti ja hän on ottanut erityiseksi kohteekseen perheen pään, isä Ted Turnerin (Robert Judd)...

Alkuperäisellä Fight for Your Life -nimellä festivaaleilla esitetty Tappava pelko esitettiin samaan aikaan molemmissa Kino Engelin saleissa, joten mahdollisuutta valita kahden eri elokuvan väliltä ei ollut. Tästä syystä en vaivautunut edes ottamaan selvää elokuvan sisällöstä, mikä oli näin jälkikäteen pieni virhe. Suunnitelmissa kun oli katsoa vakavasti otettavampien elokuvien lisäksi vain pari roskaleffaa, joiksi valitsin Star Pilotin ja Katujengin (Ninja Turf) tietämättä, että nämä kaksi leffaa (eli tämä ja The Room), jotka oli "pakko" katsoa, edustivat juurikin tätä roskaluokkaa, minkä vuoksi olisin voinut valita ainakin toisen noista valittujen leffojen tilalle toisen, oletettavasti vakavamman elokuvan. No, leffan jälkeen yksi järjestäjistäkin tokaisi aika sarkastiseen sävyyn, että eikös vaan ollut vallan huikea elokuvaelämys, eikä tämä sellainen totisesti ollutkaan, vaan Tappava pelko oli kaikista festivaaleilla näkemistäni elokuvista ehdottomasti se surkein.

Elokuvan alussa vankien paetessa tajusi heti katselevansa hyvin pienellä budjetilla kuvattua 1970-luvun rikosleffaa ja yritin ihan oikeasti asennoitua sellaisen katsomiseen eli toisin sanoen heittämällä aivot narikkaan. Toisinaan tämä veto onnistuu, mutta tällä kertaa niin ei käynyt, miksi en varmaan innostunutkaan tästä lainkaan. Elokuva oli nimittäin huono oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Näytteleminen oli todella ylivedettyä, tarina oli aivan luokaton, eikä kuvauksenkaan puolesta elokuva juurikaan lämmittänyt. Vaikkei olekaan ideana mitenkään tuore, niin sinänsä panttivanki-idea olisi voinut olla toimivakin, mutta kun toteutus oli näinkin onneton, niin ainoaksi ajatukseksi elokuvasta jäi "Vittu mitä paskaa". Voi olla, että tällä oli tekemistä etenkin sen takia, että rikolliset Jessie Lee Kane etunenässä olivat kunnon rasistijuntteja ja siten hahmoina todella luotaantyöntäviä. Elokuva tarjosi paljaita tissejä, silpomisia, ampumisia ja vaikka mitä, mutta kaikki niin vastenmielisesti (tai en mene niistä tisseistä sanomaan), että ei tästä todellakaan hyvä maku jäänyt. Kaiken lisäksi pääasiassa Jessie Lee Kanen lievästi sanottuna rasistinen ulosanti oli sitä luokkaa, että viimeistään se karkoitti kaikki elokuvalle tarjolla olleet pisteet; sama rasistisuus oli ilmeisesti syy myös sille, että elokuva päätyi Iso-Britanniassa ylläpidetylle Video Nasty -listalle, ei niinkään väkivaltansa vuoksi. Kuin kaiken (negatiivisen) naurettavuuden huipuksi kun roistot oli saatu aisoihin, alkoi perheen isä Ted Turner vielä mesota täysin vailla mitään logiikkaa. AAAARGH!

Näyttelijät tosiaan vetivät roolinsa kunnolla yli, vaikka en voi kieltää, etteikö William Sandersonissa (True Blood) olisi ollut tiettyä uskottavuutta, mutta kun hänen roolihahmonsa pisti vain vituttamaan, niin en voinut siitäkään pisteitä antaa. Noin muuten näyttelijät eivät tahtoneet jäädä millään tapaa mieleen, muuten kuin negatiivisella tavalla, niin eipä niistä nyt sitten tämän enempää.

Pisteitä: 1/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Star Pilot