Alkuperäinen nimi: Halloween 5
Ohjaus: Dominique Othenin-Girard
Käsikirjoitus: Michael Jacobs, Dominique Othenin-Girard, Shem Bitterman
Pääosissa: Donald Pleasence, Danielle Harris, Wendy Kaplan
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1989

Michael Myersin (Don Shanks) pudottua nelososan lopussa nähtyyn kuoppaan, tämän perään heitetään dynamiittipötkö, mutta kuin ihmeen kaupalla (kuinkas muutenkaan) hän selviytyy juuri ja juuri elossa ja pelastautuu jokeen. Menee vuosi ja niin ikään edellisestä osasta tuttu Myersin siskontytär Jamie (Danielle Harris) on suljettu lastenklinikalle. Kun Michael Myers alkaa tehdä jälleen tuhojaan, niin käy ilmi, että Jamiella on jokin telepaattinen yhteys enoonsa ja niinpä tohtori Loomis (Donald Pleasence) tarvitseekin Jamien apua Myersin nappaamiseen...

Ihan kelvollisen neljännen osan jälkeen tämä viides osa ei sitten napannutkaan yhtä hyvin kiinni. Se, mikä minulle tuli tätä katsoessa mieleen, että vaikka Halloweeneissakin ihmisiä kuolee yhtenään, niin silti meno ei äidy samalla tavalla slasheriksi kuin esimerkiksi Perjantai 13. päivässä, mikä on selkeä plussa myös tällaisessa vähän kehnommassakin osassa.

Tarina ei siis uponnut ihan samalla tavalla kuin edellinen osa, mutta kyllä tämä kolmannen osan aina voittaa. Tarinassa riitti joitakin ajallisia epäloogisuuksia, joista en päässyt yli, vaikka epäloogisuudet saattavat ollakin ihan luonnollisia pidemmässä (elokuva)sarjassa. Loomis puhuu kahdentoista vuoden takaisista tapahtumista, vaikka Michael Myers alkoi riehua 1978. Neljännessä osassa sitten on vuosi 1988 ja nyt kun nelososan tapahtumista on kulunut vuosi, niin laskujeni mukaan nuo ensimmäiset tapaukset tapahtuivat 11 eikä 12 vuotta sitten. Tämän sikäli voisi antaa anteeksi, mutta eipä tarinassa kunnolla puhtia enää tahtonut riittää. Oli tämä kuitenkin kauhuelokuvien saralla ihan kohtuullinen elokuva, vaikka Hallloweeninä vähän ontuikin.

Mitä tulee sitten Halloween Themeen, niin minulla on siitä teoria. Se on niin legendaarinen tunnusmusiikki, että John Carpenter on pistänyt kappaleen jonkinlaisten tekijänoikeuslakien alaiseksi, minkä vuoksi Halloween 5:n tekijät ovat joutuneet maksamaan kappaleen käytöstä ja jokainen kerta, kun elokuvassa tunnusmusiikki kuullaan, maksaisi tietyn summan ja siten kappaleen käyttö on hyvin rajoitettua, varsinkin kun Carpenter ei toimi enää tässä elokuvassa tuottajana. Tästä hattuuntuneena tekijät ovat päättäneet yrittää himmentää kappaleen arvoa ja ensinnäkin soittaa sitä ihan väärissä paikoissa ja toisekseen muunnella kappaletta huonommaksi aina sopivan hetken tullen. Nimittäin mitään syytä en voi keksiä sille, miksei kappaletta soitettu useammin ja etenkään niissä kohtauksissa, kun se olisi ollut tarpeellista, kuten esimerkiksi Myersin piileskellessä Rachelin (Ellie Cornell) vaatekomerossa. Kappaleen soiminen väärissä paikoissa veikin siten jonkin verran tunnelmaa tästä leffasta.

Kuten aiemminkaan, niin näyttelijäkaartista ei ole taaskaan valittamista. Päinvastoin Danielle Harrisille olisi melkein voinut antaa vaikka Oscarin (ihan kuin tällaisille tusinakauhuille sellaisia jaettaisiin), sen verran vakuuttava hän oli Jamienä.

Pisteitä: 2,5/5

Halloween - naamioiden yö, Halloween II - tappajan paluu, Halloween 3 - pahuuden yö, Halloween 4: The Return of Michael Myers, Halloween 5: Kirous, Halloween 6, Halloween H20, Halloween: Resurrection