Alkuperäinen nimi: One Flew Over The Cuckoo's Nest
Ohjaus: Milos Forman
Käsikirjoitus: Lawrence Hauben, Bo Goldman
Pääosissa: Jack Nicholson, Louise Fletcher, William Redfield
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1975

Monesti väkivaltaisuutensa vuoksi pidätetty R.P McMurphy (Jack Nicholson) tuodaan mielisairaalaan, jossa on tarkoitus selvittää, onko hän hullu vai esittääkö hän vain sellaista. Siellä McMurphy joutuu hoitaja Mildred Ratchedin (Louise Fletcher) johtamalle osastolle, joka ei McMurphyn tulon tule olemaan enää entisensä.

Yksi lensi yli käenpesän voitti aikanaan viisi Oscaria ja nimenomaan ne tärkeimmät Oscarit: paras ohjaus, elokuva, miespääosa, naispääosa sekä käsikirjoitus. Itsellä ei ollut oikeastaan hajuakaan etukäteen, mitä elokuvassa tapahtuu, sillä tiesin ainoastaan, että tässä on Jack Nicholson ja että tämä sijoittuu mielisairaalaan, en muuta. En ollut varma edes tyylilajista. En tiedä, johtuiko täsät tietämättömyydestä vai mistä, mutta elokuva ei tehnyt allekirjoittaneeseen järin suurta vaikutusta.

Tarinan kerronta ei oikein iskenyt. Kun McMurphy tuodaan mielisairaalaan ja seurataan hänen sopeutumistaan siellä, niin elokuva tuntui tässä vaiheessa hieman pitkäveteiseltä, mutta samalla jotenkin seurattavalta. Tai siis, tapahtumat olivat varsin tylsänpuoleisia, mutta silti kuvaustavassa oli jotain, mikä auttoi jaksamaan eteenpäin. Elökuvan alkupuolisko oli kuitenkin sen verran tylsä, että jos elokuva olisi jatkanut samaan malliin, olisin pudottanut antamistani pisteistä vielä ainakin puolikkaan pois. Kuitenkin veneilyretken jälkeen tarina parani edes jonkin verran, vaikkei kovin hohdokkaaksi tapaukseksi noussut sittenkään. Kun sitten elokuva oli ohi, tajusin juuri nähneeni elokuvan, jota on hehkutettu siellä täällä, mutta joka kuitenkin jätti minuun hyvin puolivillaisen vaikutelman.

Elokuvassa on paljon sittemmin tunnetuiksi tulleita näyttelijöitä, kuten Christopher Lloyd ja Danny DeVito. Rehellisesti sanottuna Lloydin kohdalla tunnistin kyllä henkilössä olleen jotain tuttua, mutten kyennyt yhdistämään hahmoa kehenkään, kun taas DeViton esittämän Martinin kohdalla en edes tunnistanut hahmon takaa mitään tuttua. Elokuvan todellinen tähti oli kuitenkin Jack Nicholson, joka edelleen osaa esittää hullua melkein uniikilla tavallaan, mutta kun on tottunut näkemään Nicholsonin hullun kiilto silmissään niin monta kertaa, niin ei hän ennennäkemättömän hyvä tässä ollut.

Pisteitä: 2,5/5