Alkuperäinen nimi: Beverly Hills, 90210 - Season 3
Ohjaus: Jeff Melman, David Carson, Daniel Attias, ym.
Käsikirjoitus: Jessica Klein, Steve Wasserman,
Charles Rosin, ym.
Pääosissa: Jason Priestley, Shannen Doherty, Jennie Garth, ym
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1993
Jaksojen määrä: 30

- It's a Wonderful Life? Never heard from it.
- Me either.

1323028402_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Brandon (Jason Priestley) palaa kesäksi jälleen töihin rannalle tällä kertaa ilmoittaen myös Peach Pitin Natille (Joe E. Tata) ajoissa asiasta. Brandonin vanhemmat Jim ja Cindy (James Eckhouse ja Carol Potter) ovat vuokranneet oman mökin rannalta. Brendalta (Shannen Doherty) on kielletty Dylanin (Luke Perry) tapaaminen, mutta koska Brenda ei tiedä vanhempiensa hankkimasta mökistä, he jäävät kiinni rannalla. Donna ja Kelly (Tori Spelling ja Jennie Garth) puolestaan puuhaavat kesäopintomatkaa Pariisiin, mutta koska Kelly jääkin hoitamaan uutta sisartaan Eriniä, Donna lähteekin Pariisiin Brendan kanssa, sillä näin Jim saa pidettyä Brendan ja Dylanin välillä kunnon välimatkan. Steve (Ian Ziering) puolestaan haikailee Davidin (Brian Austin Green) manageriksi ryhtymisen perää. Niin ja kun Brenda on Pariisissa, alkavat Dylan ja Kelly lähentyä toisiaan...

Aivan liian pitkäksi venyneen Beverly Hills 90210:n kolmannen kauden katsomisurakka on viimein paketissa. Pitkäksi venyminen ei ole johtunut siitä, että kausi olisi ollut tylsä tai huono, vaan siitä, että minulla on ollut niin paljon viikonloppukiireitä viimeisten viikkojen aikana, joihin tosin kuuluu (onneksi) uudelleen lämmennyt peli-innostuskin, ja kun viikonloput ovat olleet parasta aikaa tv-sarjoille, niin en ole sitten ehtinyt hirveästi katsella. Toki osasyynsä tälle pitkittymiselle on ollut myös sillä, että kausi on ollut aiempia selvästi pidempi ja myös sillä, että kauden päättäminen aiemmin ei ole kaikilta osin sopinut ns. leffa-aikatauluihin. Itse kausi oli kuitenkin jälleen perushyvä kausi, jonka parissa viihtyi silloin kun siihen ehti paneutua, joten mielelläänhän tätä katsoi.

Kauden kantava teema oli kolmiodraama Brenda-Dylan-Kelly, jota oikeastaan käsiteltiin jollain tasolla läpi kauden. Tämä oli ihan kiintoisa teema, vaikka toisaalta ei ehkä olisikaan tarvinnut koko kauden ajan käsitellä. Toisaalta sitten kolmiodraama oli sitä itseään eli suurta draamaa, joten vaikka lopputulos hyvin muistissa olikin, niin olihan sitä tälläkin kertaa kiva seurata, että miten koko homma kehittyykään läpi kauden ja varsinkin Brendan reaktion näkeminen koko totuuden tultua ilmi oli odottamisen arvoinen seikka. Kiinnostava jaksosta toiseen jatkuva aihe oli myös Dylanin isän tuleminen takaisin kuvioihin, jolla on lopulta aika dramaattinen päätös, mutta samalla tuo jotenkin lisää eloa Dylanin ennestäänkin ihan hyvään hahmoon. En aivan tajua miksi, mutta jotenkin kauden sydäntäsärkevin teema oli Kellyn syömishäiriöt, jotka kehittyvät jakso jaksolta aina vain pahempaan suuntaan ja jotenkin vain aihe tuntui järkyttävän, vaikka sinänsä tiesinkin, miten siinä käy. Toisaalta sitten siinäkään ei menty ihan niin pitkälle kuin olisi voitu, joten ellei muistini täysin petä, saatetaan siihen palata myöhemminkin (tai sitten muistan vain väärin). Muita jatkuvuusjuttuja olivat Davidin melko lyhyesti jäävä ura musiikkibisneksessä ja siihen limittynyt Steven managerointijupakka, Andrean kuuron Cameronin (Darrell Thomas Utley) mukaan ottaminen muiden rannalla olevien lasten leikkeihin, Brandonin uhkapeliongelmat, Brendan aikeet muuttaa takaisin Minnesotaan ja Andrean (Gabrielle Carteris) lähtöaikeet Yaleen, Brendan ja Donnan Pariisin matka, Brandonin naiset, joita hänellä oli useampiakin kauden aikana, Andrea joutuminen auton yliajamaksi ja kuski lähteminen karkuun, Steven saama "pääavain", joka avaa kaikki koulun lukot ja siten myös arvosana-arkistot ja siitä seurannut jälki-istuntoputki, Dylanin isästään kertova kirjoitusprojekti, Kellyn äidin Jackien (Ann Gillespie) ja Davidin isän Melin (Matthew Laurence) avioero ja siitä lopulta seuraava muutto Kellyn lapsuudenkodista sekä tietysti valmistuminen ja siihen liittyvät paineet.

Myös yksittäisissä jaksoissa tapahtuu paljon mielenkiintoisia noiden isojen teemojen ohella. Steve ja Brandon kilpailevat pariinkin otteeseen samoista naisista niin rannalla kuin tv:n viihdeohjelmassakin. Donna yrittää onneaan Pariisin mallimaailmassa. David flirttailee bändärityttö Nikkin (Dana Barron) kanssa jääden nolosti kiinni (okei, tätäkin käsiteltiin useammassa jaksossa). Brenda suostuu juoruohjelman haastateltavaksi ja sehän tietää ongelmia. Uusi englannin opettaja Gil Meyers (Mark Kiely) joutuu ahdistelusyytösten uhriksi. Dylan pakenee kaupungista ja tutustuu rikkaaseen hevosnainen Anneen (Alice Kriege). Nähdään yksi kauden suosikkijaksoistani Ihmeellinen on elämä -pastissi (It's a Totally Wonderful Life), josta ylläoleva lainauskin on peräisin. Brandon ja Steve sotkeutuvat laittomiin katuautokisoihin. Brenda ja Kelly puolestaan menevät treffeille parin vasta yläasteelle päässeiden varhaisteinien kanssa. Jim puolestaan kamppailee keski-iän kriisin kanssa. Steve kokeilee onneaan Peach Pitissä työskentelyn osalta. Steve, Brandon ja Brandonin vanhemmat menevät korisotteluun, jossa Steve pääsee kokeilemaan onneaan korin heittämisestä. Donna juo vähän liikaa päättäjäistansseissa, mikä tietää ongelmia myös seuraavaankin jaksoon (yksi ikimuistoisimmista jaksoista). Lisäksi jengiväkivallan vuoksi väliin jää West Beverlyn ja kilpailevan koulun jalkapallo-ottelu, rakennellaan hiekkalinnoja sekä vältellään ja ei vältellä päättäjäistansseihin menemistä ja paljon muutakin ehtii tapahtumaan, kuten esimerkiksi näiden nuorten valmistuminen lukiosta. Viimeinen jakso olikin sitten tuplajakso, joka oli osittain koostejakso, missä nähtiin ainakin se, että muutamassakin vuodessa hahmot ehtivät edes vähän muuttua. Kokonaisuutena kausi oli ihan perusviihdyttävä tapaus, kuten aiemminkin, mutta nyt vähän harmitti se, ettei kauden loppuun oltu jätetty mitään cliffhangeria, vaan kuten päähenkilöt itsekin toteavat viimeisessä jaksossa, niin nyt koittaa monin tavoin uusi alku ja elämässä siten uudet haasteet. Suurimmat cliffhangerit tuntuivatkin olevan Brendan ja Andrean muuttoaikeet, vaikka minähän toki tiedän, että ainakaan ihan kaikki ei mene niin kuin piti (en kyllä ole varma, että miksi).

Brendaa näytellyt Shannen Doherty oli kuulemma niin tämän sarjan kuin muistaakseni myös Siskoni on noita -sarjassa aikamoinen diiva ja niinpä Dohertyn hahmoa alettiinkin kirjoittaa sarjasta ulos, mutta Dohertyn viimeiseksi kaudeksihan tämä ei jäänyt, sillä hänellä oli sopimus myös seuraavasta kaudesta, mikä sitten ratkaistiin melko omintakeisella tavalla, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Donnan isää näytellyt Michael Durrell tekee tämän kauden viimeisissä jaksoissa myöskin ensiesiintymisensä ja vilahtaapa viimeisessä jaksossa myös Kellyn isä (en nimeä löytänyt), mutta en ole varma, onko kyseinen näyttelijä sama myöhemmillä kausilla. Muista päähenkilöistä sitten ei jäänytkään mitään erityistä mieleen, vaan kaikki olivat yhtä hyviä kuin ennenkin. Mukana menossa: Dean Cain (Teräsmies), Gregory Itzin (24), David Arquette (Scream) sekä Burt Reynolds ja Rosie O'Donnell omina itseinään.

Pisteitä: 4/5

1. kausi, 2. kausi, 3. kausi, 4. kausi, 5. kausi, 6. kausi, 7. kausi, 8. kausi, 9. kausi. 10. kausi

Seuraavana arvosteluvuorossa: Maissilasten paluu