Alkuperäinen nimi: Frontière(s)
Ohjaus: Xavier Gens
Käsikirjoitus: Xavier Gens
Pääosissa: Karina Testa, Samuel Le Bihan, Estelle Lefébure
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 2007
Kesto: 103 min

- Joku sanoi kerran, että kaikki syntyvät vapaina ja tasavertaisina. Maailma, jossa minä elän, on sen vastakohta. Kuka haluaa syntyä kaaokseen ja vihaan?

Pariisissa on vaalien aika ja mellakat ovat käynnissä. Mellakan keskellä viisi nuoria aikuisia onnistuu varastamaan yli satatuhatta euroa. Yhtä heistä ammutaan ja ammutun sisko Yasmine (Karina Testa) ja Alex (Aurélien Wiik) lähtevät viemään tätä sairaalaan samalla kun kaksi muuta jatkavat pakoaan kohti rajaa Yasminen ja Alexin lähtiessä jonkin päästä heidän peräänsä. Rajalle on kuitenkin pitkä matka, joten he päättävät ottaa huoneen syrjäisestä motellista, mutta siellä he saavat huomata, että huone ehkä sittenkin olisi kannattanut ottaa jostain muualta, ja he ovat jo lähettäneet osoitteen perässä tuleville...

Tämä on kolmas ranskalainen kauhuelokuva (kaksi muuta Inside ja Marttyyrit), jonka katson ja kaikkia näitä kolmea elokuvaa yhdistää hyvin sairas ja sadistinen maailma ja pistää jo hieman miettimään, että eivätkö ranskalaiset muunlaisia kauhuelokuvia osaa tehdäkään. Joka tapauksessa tämä Dark Label -sarjan yhdeksäs elokuva, Frontier(s), on loppujen lopuksi ihan katsottava kauhupätkä, vaikkei edellä mainittujen elokuvien tasolle pääsekään.

Tarina alkaa mellakoista, joiden keskeltä sitten nämä päähenkilöt aloittavat pitkän pakomatkansa. Hahmot käytiin hyvin lävitse ennen isojen tapahtumien alkua, vaikkakaan ei nyt millään elokuvamaailmaa mullistavalla tavalla. Kun sitten saavuttiin motelliin, niin vähän aikaa kyllä näytti siltä, että elokuvasta saattaisikin tulla pienehkö pannukakku, mutta siinä vaiheessa kun talon asukit alkoivat kunnolla koviksi, muuttui elokuvan luonne yhä vain sairaammaksi ja sairaammaksi, mikä oli loppujen lopuksi ainakin jossain määrin positiivista. Kunnolla elokuva kuitenkin pääsi vauhtiin vasta sitten, kun Yasmine ja Alex saapuivat määränpäähänsä tai oikeastaan vasta siinä tapauksessa, kun Alex saa surmansa ja Yasminelle todella paljastuu hänen vangitsijaperheensä todellisen hulluuden taso. Pian tämän jälkeen alkaakin (vähän liiankin) uskomaton selviytymiskamppailu, jota piti kyllä ihan tarpeeksi hyvin otteessaan, vaikka nyt ei ihan kaikilta osin miellyttänytkään. Tarinan loppuratkaisukin oli ihan ok, vaikka periaatteessa elokuva olisi voinutkin päättyä jo muutamaa ruutua aiemmin.

Näyttelijäpuolella oltiin selvästi parempaa keskitasoa ja varsinkin Karina Testa ansaitsee erikoismaininnan. Tämän saksalaisen perheen jäsenet pääosin miellyttivät (paitsi ihan alussa), mutta tämä yksi nainen, Klaudia (Amélie Daure) jäi kyllä pieneksi arvoitukseksi. Toisaalta hän tuntui olevan koko ajan vihainen, mutta toisaalta hänen vihaisuuden motiiveja ei käsitelty lainkaan, joten minulle jäi vähän epäselväksi se, kenelle hän oikein onkaan vihainen. Perheelleen, näille majoittuneille vai vain ylipäätään maailmalle?

Pisteitä: 3/5