Ohjaus: Michael Vejar, Charles Correll, Chuck Bowman ym.
Käsikirjoitus: Rick Drew, John Sheppard, Michelle Poteet Lisanti, ym.
Pääosissa: Richard Dean Anderson, Dana Elcar, Bruce McGill
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1989
Jaksojen määrä: 19
- So, what's next on the list of tortures?- Well, I call it an obstacle course. Some of the others call it "MacGyverland".
Nyt kun vauhtiin pääsin, niin tämä Ihmemies MacGyverin neljäs kausi meni jokseenkin nopeasti, kun ei tähän mennyt kuin puolisentoista viikkoa (aloitin kait viime viikon alussa), jonka aikana liian pitkiksi venyneet pyöräretket saattoivat typistää katsottujen jaksojen määrää jopa yhteen per ilta, mutta yleensä kyllä tuli katsottua useampikin jakso per ilta ja viime sunnuntaina vieläpä tuplamäärä normaaliin verrattuna ellei vähän enemmänkin. Niin ja mikäs oli tätä kautta katsoessa, kun tämä oli suurin piirtein ensimmäisen kauden veroinen elämys, minkä vuoksi jaksoja oli oikeastaan alusta loppuun asti hauska seurata paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Aloitetaan tuttuun tyyliin introsta ja tunnusmusiikista puhumalla. Tälle kaudelle oli tosiaan saatu uudet kuvat introon ja suurimman osan niistä pätkistä olin havainnut jo edellistä kautta katsoessa (eli muistin, että juuri tietty pätkä nähdään myöhemmin introssa). No se siitä ja mennään tärkeämpien asioiden äärelle eli alkuintroon. Kolmannen kauden lyhentämishelvetistä oli päästy, mutta nytkään kausi ei alkanut ihan sillä tutuimmalla introlla, vaan nyt tämä kuuluisa tunnusmusiikki oli saanut sellaista pimpelipompeli/blingblong -aineksia sekaan, mikä ei sinänsä haitannut, kun pääasia minulla oli, että tunnusmusiikki kuultaisiin niin sanotusti kokonaisena. Tätä pimpelipompeli-tunnaria kuultiin ainakin kauden ensimmäisissä jaksoissa, mutta myös kauden loppuvaiheilla, mutta muuten taisi tunnarina olla se alkuperäinen versio tai hyvin lähelle sitä. Yhden kerran kyllä joutuivat lyhentämään tämän pimpelipompeli-tunnusmusiikin ja jos mahdollista, niin tämä lyhennetty versio oli vielä kauheampi kuin kolmoskauden lyhennys... mutta onneksi sitäkin tarvitsi kuulla vain kerran. Kauteen mahtui sekin erikoisuus, että kauden kahdessa viimeisessä jaksossa kuultiin täyspitkä tunnusmelodia myös jaksojen lopussa, vaikka normaalistihan lopussa kuullaan jonkinasteinen lyhennelmä... mutta mikäs siinä.
Ja voitteko kuvitella? Murdoc (Michael Des Barres) elää! Tai eli ainakin tämän kauden jaksossa Cleo Rocks, jossa hän jälleen saapuu piinaamaan MacGyveria (Richard Dean Anderson) hyvin mahtipontisella suunnitelmallaan välikätenä MacGyverin vanha tuttu Penny Parker (Teri Hatcher). Tällä kertaa Murdoc naamioitui musikaaliohjaaja Jacquesiksi ja MacGyverin tultua kuvioihin alkaa tapahtua kaikkea jännää ja niin MacGyver, Penny Parker kuin Pete Thorntonkin (Dana Elcar) joutuvat hyvin suureen vaaraan. Sitä en vain käsitä, miten MacGyver ei nähnyt Murdocia Jacques-naamarin alta, kun se naamari ei ollut mitenkään huipputekoa, vaan Murdocin kasvonpiirteet oli selvästi nähtävillä ja kun MacGyver pääsi vielä ihan lähietäisyydelle, niin olisihan hänen pitänyt Murdoc tunnistaa. Murdoc on selvinnyt nyt rekan räjähdyksestä sekä melkein tuhannen metrin korkuiselta vuorelta putoamisesta joutuen ottamaan vastaan vain jalkaproteesit, mutta tällä kertaa hän taisi viimein kohdata kohtalonsa, sillä hän joutui uima-altaan poistoputkiin (tai johonkin) ja eihän nyt veden alla hirveän kauan pysty olemaan ilman, että keuhkot tulevat täyteen vettä. Murdocia ei kyllä löydetty, mutta eihän niitä kaikkia aina löydetäkään, joten kyllä mä ihan rehellisesti uskon, että Murdoc viimein heitti henkensä. No toki!
Kauden aikana oli palattu niin sanottuun vanhaan hyvään aikaan eli ensimmäisen kauden tunnelmiin ja siten useimmissa jaksoissa riittikin jännitettävää pitkin matkaa. Toki ympäristöjutut ovat esillä edelleen, mutta useimmiten vain ja ainoastaan taustalla, joten itse päätarinoissa oli jännittävä tunnelma katossaan. Toki tiedossa oli edelleen, että MacGyver ja kumppanit selviävät pulasta kuin pulasta, mutta miten, sen seuraaminen teki jaksoista niin mielenkiintoisia ja kun musiikkikin oli kohdillaan, niin mikäs sen parempaa. Muutenkin jaksoissa riitti vaihtelua yllin kyllin, joten siltäkin osin oli kaikki kunnossa. Oikeastaan lähes kaikki kauden jaksot voisi hyvyytensä puolesta mainita, mutta jos nyt vähän yrittäisin mainita vain "muutamia", niin mainittakoon sitten kauden aloittava The Secret of Penny Parker, jossa nimensä mukaisesti Penny Parker on taas mukana ja tällä kertaa Parkerin perimässä kummitustalossa; Blood Brothers, jossa selviää MacGyverin inho aseita kohtaan ja näemmekin Macin myös pikkupenskana; The Outsiders, jossa MacGyver seikkailee amissien parissa; Collision Course, jossa paljastuu MacGyverin F1-menneisyys ja hän joutuu taas ajamaan, vaikka vähän ihmettelenkin, mitä ympäristönsuojelija MacGyver teki saastuttavassa moottoriurheilumaailmassa; Deadly Dreams, jossa nähdään jonkinasteinen Uhrilampaiden Hannibal Lecterin esiaste tohtori Zito (William Morgan Sheppard); The Challenge, jossa MacGyver seikkaileen langenneiden jengiläisten parissa; Gold Rush, jossa MacGyver yrittää löytää kadonnutta kultaa ja vaikka tässä jaksossa oli neuvostoliittolaisiakin mukana, niin minä tykkäsin siitä, ettei tässä vieritetty kaikkea niiden niskaan; jaksossa muuten mainitaan Helsinki pariinkin otteeseen, sillä ilmeisesti MacGyver on joskus käynyt siellä; The Invisible Killer, jossa MacGyver vie neljä tyyppiä erämaahan ja niin heidän kuin katsojankin on lopulta pohdittava sitä, kuka nelikosta on hovimestari; ja lopuksi mainittakoon vielä jakso Renegade, jossa MacGyver joutuu tekemisiin entisen huippusotilaana toimineen kaverinsa kanssa. Aivan viimeisessä jaksossa päästään taas koostejakson pariin ja varsinkin Jack Dalton (Bruce McGill) pääsee muisteluiden pääosaan, mutta myös MacGyverin vihollisia muistellaan. Sinäsnä hyvään paikkaan tuli tämä koostejakso, kun katselin tämän vasta puolenyön jälkeen viime yönä ja niinpä PS3:lla kykenin kelaamaan nämä takaumakohdat 1,5x nopeudella eli kaikki puheet, toiminta ja tekstitys toimi edelleen, mutta vain vähän nopeutettuna.
Kauden aikana nähtiin oikeastaan vain pari jaksoa, joista en saanut oikein mitään irti ja nämä jaksot olivat The Battle of Tommy Giordano sekä Easy Target. Näiden jaksojen ongelma oli se, että ne tuntuivat turhan rutiininomaisilta jaksoilta eli MacGyver ja Pete Thornton seikkailevat siellä täällä ja joutuvat kyllä välillä pulaankin, mutta jännitettävää niissä ei juuri ollut eli minulle ei tullut missään vaiheessa sellaista oloa, että jännittäisi, miten MacGyver selviytyisi kustakin pulasta, vaan kaikki pahemmat tilanteet tuntuivat aika perusmeiningiltä enkä puhu vain tästä sarjasta, vaan yleisestikin.
Kausi jatkaa edellisen kauden tavoin vähäisillä macgyverismeilla, mutta mikäs siinä, kun toimintaa ja seikkailua oli muuten ihan kivasti ja kausi tarjosikin yleensä tyyliin yhden merkittävämmän macgyverismin per jakso. Macgyverismeista parhaiten jäi mieleen aseen tekeminen teleskoopista ja ilmatorvesta sekä lumen peittämästä lentokoneesta pakeneminen väkevän vodkan, kaasupullon ja muovisen langan avulla. Jotenkin sitä vain toivoisi, että niitä ikimuistoisempia virityksiä olisi samaan tahtiin kuin kahdella ensimmäisellä kaudella, mutta ilmeisesti ihan kaikkeen ei mielikuvitus enää tahdo riittää.
Ensimmäinen huomio näyttelijöistä sen lisäksi, että Teri Hatcher oli jälleen mukana Penny Parkerina, oli fakta, että Dana Elcar puuttui muutamasta ensimmäisestä jaksosta kokonaan ja tuli mukaan vasta neljännessä jaksossa, jossa hän sitten onkin kunnolla kehissä. Myöhemmin kaudella hän sitten onkin melkein kaikissa jaksoissa mukana. Dana Elcar myös kokeili ohjaamista jaksossa The Challenge. Teri Hatcher näytti entistä enemmän Täykkärit-Hatcherilta ja varsinkin yllä mainitussa Murdoc-jaksossa hän oli hyvin näköinen, kun hänellä oli toisenlainen hiustyyli. Kauden aikana nähdään myös edelliseltä kaudelta tuttu MacGyverin entinen mielitietty Deborah (Kristian Alfonso), jolla on MacGyverin kanssa keskeneräisiä asioita hoidettavanaan. Mukana menossa: Jason Priestley, joka oli ihan Beverly Hills 90210:n Brandonin oloinen varsinkin moraalipuoleltaan sekä monessa liemessä keitetty Cuba Gooding Jr., eikä tämä vissiin jäänyt hänen viimeiseksi MacGyver-esiintymisekseen.
Pisteitä: 4,5/5
Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Runners-jakson Richard Dean Anderson kertoo puhelinnumerosta, johon voi soittaa, jos tuntuu liian pahalta. Kunnon valistusta siis kehissä. :D
1. kausi, 2. kausi, 3. kausi, 4. kausi, 5. kausi, 6. kausi, 7. kausi, Ihmemies MacGyver: Kadonnut aarre, Ihmemies MacGyver: Tuomiopäivä
Seuraavana arvosteluvuorossa: About Schmidt
Kommentit