Alkuperäinen nimi: The Informant!
Ohjaus: Steven Soderbergh
Käsikirjoitus: Scott Z. Burns
Pääosissa: Matt Damon, Scott Bakula, Melanie Lynskey
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 110 min

- Polar bears cover their noses before they pounce on a seal. How do polar bears know their noses are black? Did they look in the water one day, see their reflection and say, "Man, I'd be invisible if it wasn't for that thing."

Mark Whitacre (Matt Damon) on maissialalla työskentelevän AMD-yhtiön johtohenkilöitä. Lysiinituotannossa on ongelmia ja Whitacre epäilee syyksi virusta, joka on päässyt koneisiin sabotaasin seurauksena. FBI kutsutaan paikalle, mutta samalla Whitacre tulee kertoneeksi vaimonsa (Melanie Lynskey) painostuksesta tutkintaa johtavalle agentille Brian Shepardille (Scott Bakula) isosta hintakartellista. Hänestä tulee ilmiantaja, jonka tarkoituksena on hankkia todisteet kartellista, mutta saako hän ne ja onko kaikki sittenkään ihan sitä miltä näyttää...

Kauan siinä meni, mutta tulihan tämäkin sitten viimein tänne Poriinkin asti ja on kuulunut allekirjoittaneella loppuvuoden odotetuimpien elokuvien joukkoon; toinen on ollutkin sitten George Clooneyn, joka tässäkin elokuvassa taisi olla tuottajan roolissa, tähdittämä Miehet, jotka tuijottavat vuohia, mutta se näköjään tuleekin Suomeen vasta helmikuussa. Joka tapauksessa Ilmiantaja! (miksi siinä pitää olla tuo huutomerkki mukana?) vastasi joiltakin osin odotuksiani, mutta ei kuitenkaan ihan täysin.

Elokuvan alkaessa hieman pohdin jo sitä, että oliko elokuvan eniten nauruhermoja kutkuttavat kohtaukset näytetty jo trailerissa ja tulin siihen tulokseen, että näin pääasiassa oli. Tämä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti huono juttu, sillä näin elokuvalla oli paljon muutakin annettavaa kuin vain ihan hauskaa komediaa. Kyllä, elokuva tarjosi lähes koko kestonsa ajan vähintään hymähdyksiä aiheuttavia kohtauksia, mutta kaiken kaikkiaan tarina oli hyvin draamavetoinen, jossa se komedia kuitenkin kulki koko ajan mukana taustalla. Mitä tulee elokuvan alkupuoliskoon eli tähän ilmiantajajuttuun, niin ei Whitacre loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin tohelo vasikka kuin mitä traileri oli antanut ymmärtää, vaikka hieman kyllä olikin sitä. Tämä alkupuolisko olikin elokuvan vahvin osa, vaikka totuuden nimissä näistä Whitacren (ei katsojalle) äänettömistä pohdiskeluista en oikein saanut revittyä suurta hupia, vaikka muutamia ihan hauskoja juttuja sinnekin mahtuu. Sitten kun suuri twisti on tapahtunut, niin elokuva menettää hieman tehoaan. Ei siksi, että loppuosa olisi jotenkin varsinaisesti huonompi kuin alkuosa, mutta kun ruvetaan puhumaan kavalluksista ja sen keinoista, niin mennään näihin talousjuttuihin, jotka eivät oikein auenneet minulle. Jotenkin jäi hämäräksi esimerkiksi se, että miten kavallukseen päädytään väärennetyn nimen kautta, mutta tämä nyt oli aika pieni juttu. Parasta lopussa kuitenkin oli se, että lopulta katsojakaan ei oikein tiennyt, mikä oli totta ja mikä oli vain sepitettyä tarinaa sekä se seikka, että se kavallussumma koko ajan vain kasvoi ja kasvoi.

Matt Damon oli ihan hyvä Whitacrena niin ennen kuin jälkeen FBI:n sekaantumisen asioihin, vaikka Whitacren hahmo kokeekin pientä muodonmuutosta noin niin kuin henkisesti. Scott Bakula oli myöskin kiva, joskin vähän vähäeleinen. Huomasin elokuvan jälkeen, etten enää pystynyt tuomaan mieleeni Bakulan ulkonaköä Aikahypyssä, vaikka ennen sain tämän vaivatta mieleeni. Niin paljon on Bakulalle tullut ikää lisää sitten Aikahyppy-päivien. Whitacren vaimoa Gingeriä esittänyt Melanie Lynskey oli hänkin ihan okei, mutta minua vaivasi ensimmäisestä kohtauksesta lähtien samankaltaisuus (varsinkin hiustyylin osalta) jonkun näyttelijän kanssa, jolla oli samanlainen tyyli jossan 1980-90 -luvun (komedia)elokuvassa, mutta en koko elokuvan aikana saanut päähäni, ketä Lynskey muistutti, enkä tiedä sitä vieläkään.

Pisteitä: 3,5/5