Alkuperäinen nimi: The Resident
Ohjaus: Antti Jokinen
Käsikirjoitus: Ántti Jokinen, Robert Orr
Pääosissa: Hilary Swank, Jeffrey Dean Morgan, Lee Pace
Valmistusmaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 87 min

1310476985_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

New Yorkissa asuvan Julietin (Hilary Swank) entinen miesystävä Jack (Lee Pace) petti Julietia, joten Juliet keräsi kamppeensa ja lähti. Julietin etsiessä uutta asuntoa hän päätyy lopulta ihan Hudson-joen varrella sijaitsevaan asuntoon, jonka vuokra on kokoonsa ja sijaintiinsa nähden ihan naurettavan halpa, mutta vuokraisäntä Max (Jeffrey Dean Morgan) selittää hinnan talon alla kulkevalla huoltometrolla sekä talon olemisella remontissa. Lopulta Juliet ottaa asunnon vastaan. Talossa asuu myös Maxin jotensakin kammottavan oloinen isoisä August (Christopher Lee), jolla on taipumuksia kuikuilla ovenraosta käytävälle. Kun sitten Juliet asettuu taloksi, niin pikku hiljaa hän saa huomata, ettei hän suinkaan ole asunnossaan yksin...

Ei, en mennyt katsomaan tätä sen vuoksi, että tämän on ohjannut Antti Jokinen, enkä senkään vuoksi, että tämä on Jokisen ensimmäinen täyspitkä elokuva. Näin suomalaisena tämä tuntui ihan tarpeelliselta maininnalta, sillä veikkaan, että verrattain moni on mennyt katsomaan tämän täällä päin johtuen nimenoman Jokisen suomalaisuudesta. Vaikka elokuva olikin saanut monin paikoin aika kehnohkojakin arvioita, niin minuun elokuvan traileri iski siinä määrin, että halusin kuitenkin käydä katsastamassa tämän; ties vaikka olisin tykännytkin tästä tavallista enemmän. Niin ei kuitenkaan lopulta käynyt, vaan The Resident oli kuin olikin vain keskinkertainen trilleri, joka lupasi enemmän kuin mitä antoi.

Olen sanonut asiasta ennenkin, mutta minä tykkään monesti siitä, kun elokuvassa ei lähdetä heti alussa jännittävien asioiden pariin, vaan juonta voidaan kehitellä rauhassa ja henkilöitä esitellä ennen kuin mennään itse asiaan... mutta liika on liikaa. Tässä elokuvassa mentiin nimittäin vähän turhankin kauan rauhallisissa tunnelmissa, vaikka yöaikaan se asunnossa hiiviskelijä ihan hyvissä ajoin näytettiinkin, mutta yön vaihtuessa päiväksi palattiin taas kevyempään menoon. Toisin sanoen kesti ihan liian kauan, ennen kuin Juliet alkoi epäillä kunnolla mitään, vaikka vähän ääniä säikkyikin. Tämä aiheutti sitten sen, etten oikein saanut kiinni elokuvan tunnelmasta alusta asti, vaan elokuva pääsi jopa tylsistyttämään hetkittäin. Pidin sinänsä mielenkiintoisena sitä, että hiippailijan henkilöllisyyttä ei salattu kovinkaan pitkään, vaan jo elokuvan keskivaiheilla syyllinen oli tiedossa. Sen sijaan outona pidin sitä, että elokuvan alkupuolella elokuvaa seurattiin vain Julietin näkökulmasta, mutta syyllisen paljastumisen jälkeen myös hiippailija sai enemmän omaa aikaa valkokankaalla. Ei sillä, että tämä ratkaisu outo olisi ollut, mutta vähintään erikoinen ja samalla kuitenkin ihan toimiva, sillä kun hiippailijan henkilöllisyys selvisi, niin häntä myös näytettiin enemmän siellä asunnossa, mikä aiheutti sitten vähän parannusta elokuvan tunnelmaan, vaikkei missään vaiheessa kunnolla ahdistanutkaan. Sellaista miniahdistusta sentään paikoitellen tunsin elokuvan loppuvaiheilla. Jo nähtyjen tapahtumien näyttäminen uudesta näkökulmasta oli sen sijaan vähän turhankin kliseinen ratkaisu. Hiippailijan motiivit ja mielenliikkeet tuntuivat tosin vähän turhankin stereotyyppisiltä eli samankaltaisia hahmoja olen nähnyt paljon elokuvissa ennenkin. Okei, jos Juliet olisi saanut varmuuden hiippailijasta aiemmin, niin hän olisi varmaankin muuttanut pois asunnosta, mutta silti vähän harmitti se, että hän sai tietää koko totuuden vasta aivan loppumetreillä, jonka jälkeen olikin jäljellä enää pakenemista ja hiippailijan välttelemistä, mistä en juurikaan innostunut. Elokuva loppui kuitenkin ihan kivalla tavalla, eikä jääty näyttämään tai selittelemään mitään juttuja lopputapahtumien jälkeen.

Minusta Hilary Swank on todella hyvä näyttelijä ja varsinkin tämänkaltaisissa (tavalla tai toisella) piinattujen naisten rooleissa hän tuntuu olevan parhaimmillaan, mikä oli yksi syy, miksi innostuin tästä elokuvasta, vaikka elokuvan aihe pääsyy katsomiseen olikin. Ennen varsinaisten jännitysjaksojen alkuakin Swankia oli ihan kiva katsella, mutta mitä pidemmälle hänen pelkonsa eteni, sitä mukavampaa häntä oli katsoa, sillä hän toden totta näytteli ahdistunutta Julietia todella hyvin. Jeffrey Dean Morgan oli hänkin ihan kiva roolissaan. Christopher Leessä oli pikkuista kammottavuutta, mutta vaikka hän ei ihan parhaimmassa vedossaan ollutkaan, niin silti olisin voinut haluta nähdä häntä vieläkin enemmän.

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Melancholia