Etela-Afrikan pääkaupungissa Johannesburgissa on Alue 9:ksi kutsuttu paikka, jossa on jo parinkymmenen vuoden ajan pitänyt majaansa avaruudesta tullut muukalaisrotu, "rapuihmiset", kuten heitä kutsutaan. Kun ihmisten ja rapuihmisten väliset konfliktit lisääntyvät, miljoonittain rapuihmisiä päätetään häätää kauas Johannesburgista. Projektia alkaa vetää hieman nössähtävä Wikus Van De Merwe (Sharlto Copley) ja yhdessä armeijan kanssa he alkavat jakaa häätöilmoituksia rapuihmisille. Kun Wikus saa päällensä rapuihmisiltä peräisin olevasta putkilosta mustaa nestettä, hän alkaa huomata kehossaan muutoksia, joiden vuoksi hän itse joutuu ajojahdin kohteeksi, mutta mistä hän löytää apua.

Kirjoitin tämän jo kerran aiemmin tänään, mutta jostain syystä tämä ei ollut tallettunut tänne (veikkaan omaa mokaa); no, uusi yritys nyt sitten.

Niin... en tiennyt etukäteen elokuvasta juuri muuta kuin sen, että elokuva sijoittui Johannesburgiin ja sen, ettei muukalaiset ole vihamielisiä; itse asiassa tämä jälkimmäinen asia ratkaisi katsomispäätöksen. Niinpä olin autuaan tietämätön siitä tosiseikasta, että tuottajana on ollut Peter Jackson ja elokuvan kuvaustapakin oli minulle täysi arvoitus ennen elokuvan alkua, vaikka olinkin nähnyt pätkän Tähtihetkessä. Niinpä etukäteistiedot olivat hyvin vähäiset (tarkoituksella), mutta loppujen lopuksi tää oli kyllä ihan hyvä elokuva, mutta parempikin olisi voinut olla.

Tarina oli ihan kiva, varsinkin kun nämä rapuihmiset eivät ainakaan näennäisesti olleet hirveän vihamielisiä. Niinpä kun näytettiin rapuihmisten valmisteluja "johonkin", niin aloin oikeasti miettiä, että ovatko nämä nyt sittenkään niinkään rauhallisia kuin mitä on annettu ymmärtää vai mitä tässä on nyt oikein taustalla. Mitä tulee sitten Wikukseen, niin hänen muodonmuutoksesta nössöstä toimistotyöntekijästä toimintasankariksi kävi melko vaivattomasti, sillä lopussa sitä oikein hätkähti, että ei ollut varsinaisesti edes huomannut sitä muutosta, kun se oli käynyt jotenkin niin luontevasti. Tunnelmanluonnissa oli onnistuttu ihan hyvin, sillä elokuva sai sympatiseeraamaan näitä rapuihmisiä, ja kun katsoo niiden ulkoasua, niin varsin ansiokas suoritus. Loppu oli... noh, mielenkiintoinen, vaikka itsellä pyöri hivenen toisenlainen loppuratkaisu.

Elokuva oli siis kuvattu puolidokumentaarisesti, sillä osa elokuvasta oli kuvattu "dokumentti-" ja uutiskameroiden kautta ja osa elokuvasta taas oli kuvattu perinteiseen elokuvatyyliin. Homman ongelma oli siinä, että se suurin piirtein ensimmäinen puolisko kuvattiin dokumenttimaisesti, mutta jälkimmäinen puolisko (pääosin) oli sitten kaikkea muuta kuin dokumenttia. Tämä oli oikeastaan ärsyttävää. Totta kai voi sekoittaa näitä kuvaustyylejä, mutta ei niin, että toinen puoli elokuvasta oli lähestulkoon pelkkää "dokumenttia" ja puolet elokuvasta jotain muuta.

Tähän puolidokumentaarisuuteen sopi se, ettei yksikään näyttelijöistä ollut liiemmin tunnettu. Wikuksen hahmon muodonmuutoksesta (pun intended) jo mainitsin ja häntä näytellyt Sharlto Copley suoriutui niin nössön kuin toimintasankarin roolistakin kunnialla. Muut näyttelijät jäivätkin sitten lähinnä statisteiksi niin, että Wikuksen jälkeen eniten ruutuaikaa sai rapuihmiset, joten niistä on vaikeaa sanoa oikein mitään.

Pisteitä: 3/5