Alkuperäinen nimi: Children of the Corn: Genesis
Ohjaus: Joel Soisson
Käsikirjoitus: Joel Soisson
Pääosissa: Kelen Coleman, Tim Rock, Billy Drago
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 80 min

- Who does this?
- I told you, but you didn't listen.

1323770878_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Allie ja Tim (Kelen Coleman ja Tim Rock) ovat valinneet syrjäisen tien kuumana päivänä, kun heidän autostaan leviää jäähdytin. Tiellä ei kulje kukaan, joten he lähtevät etsimään puhelinta, minkä johdosta he päätyvät keskellä ei mitään olevalle talolle. Siellä asustaa vanha saarnaajamies (Billy Drago) yhdessä ukrainalaisen vaimonsa Helenin (Barbara Nedeljakova) kanssa. He yrittävät soittaa hinauspalvelua hakemaan heidät ja autonsa, mutta kaikki palvelut ovat joko liian kaukana tai kalliita. Samalla Helen yrittää päästä Allien ja Timin mukana pois. Seuraavana aamuna tulisi tavarankuljetusauto tuomaan tavaraa, joten Allie ja Tim jäävät taloon yöksi, jolloin tapahtuu kaikkea outoa, mutta miten nämä tapahtumat kytkeytyvät Gatlinin tapahtumiin vuonna 1973, jolloin Cole (J.J. Banicki) saapui Vietnamista kotiin ja löysi perheensä surmattuna maissilasten toimesta...

Niin se vain on, että nyt on päästy vihdoin ja viimein Maissilapset-sarjan loppuun asti ja tämän jälkeen voidaan siirtyä muihin aiheisiin (ei välttämättä vähemmän jännittäviin). Elokuvan nimi antoi viitteitä olettaa, että tässä elokuvassa kerrottaisiin se, miten maissilapset alun perin tulivat kuvioihin mukaan ja tämän alkaessa vielä luulinkin elokuvan olevan esiosa, mutta näin ei sitten ollutkaan, vaikka alussa käydäänkin vuodessa 1973 (eli ajassa ennen ekan elokuvan tapahtumien), mutta siitä hypätäänkin pian nykyhetkeen. Tämän virhearvioni tajuttuani petyin ehkä hieman, sillä ajattelin, että elokuvalla olisi ollut enemmän tarjottavaa esiosana kuin jatko-osana. No, tätähän emme voi nyt sitten tietää, mutta ainakin tämän nähdyn tarinan perusteella en kuitenkaan jäänyt sitä esiosaa kaipaamaan, sillä Children of the Corn: Genesis oli kuin olikin varsin mukiinmenevä jatko-osa ja kuuluu ehdottomasti koko sarjan parhaimmistoon (mihin ei valitettavasti paljon vaadita).

Elokuva alkaa tosiaan sieltä vuodesta 1973 ja kun tosiaan luulin kyseessä olevan esiosa, ajattelin hetken, että nyt nähdään ne kaikki järkyttävät asiat alkuunpanevat tapahtumat, mutta mitä vielä, siellähän oli aikuisten lahtaus jo hyvällä mallilla ja lopulta Colekin saa teräaseesta ja lentää (melko epäuskottavasti) ikkunasta ulos. Tästä siirrytäänkin sitten nykypäivään, jossa Allie ja Tim vaeltavat kuumuudessa tänne saarnaajan talolle. En osannut vielä aavistaa, että tapahtumat käytäisiin kokonaisuudessaan siellä talon ympäristössä, mutta kun näin tapahtui, olin siitä ihan iloinen, sillä vaikka mitään varsinaisesti ennen näkemätöntä ei koettukaan, niin silti koko ajan siellä leijui sellainen hieman ahdistava ilmapiiri, minkä vuoksi elokuvan hyvin jaksoikin katsoa. Toki yön aikana tapahtuu kaikkea omituista, joista osa oli ihan ok kamaa, vaikka mahtui sinne joukkoon myöskin hieman naurettaviakin asioita, kuten nyt esimerkiksi tämän paikalle sattuvan poliisin ilmalento. Lisäksi se piilossa lymyilevä lapsi oli ihan kiva lisä. Varsinkin tämä saarnaajamies oli sen verran karmiva hahmo, että hän toi elokuvaan kummasti lisää eloa. Vaikka sinänsä saarnaajamiehen tausta ei ollutkaan vaikeaa arvata, niin siitä pidin, ettei hän ollut ihan perinteinen kauhuelokuvien Jumalan selän takana asusteleva juntti, vaikka siltä hän aluksi vaikuttikin. Hänen ja vaimonsa Helenin todellinen suhde mietitytti pitkin matkaa, vaikka mitään sellaista ei siitä juuri paljastukaan, mitä ei jo alkumetreiltä sanottaisi ääneen. Ei tämäkään tuntunut nimenomaan Maissilasten jatko-osalta, vaan enemmänkin itsenäiseltä elokuvalta, vaikka Gatlinissa piipahdetaankin ja Hän Joka Kulkee Sarkain Takana on myöskin kuvioissa mukana. Elokuvan lopussa sitten viedään tapahtumat loppuunsa ehkä jälleen hieman naurettavallakin tavalla, mutta kuitenkin lopulta ihan siedettävällä tavalla, vaikka en edes väitä tajunneeni ihan kaikkea siitä lopusta, minkä vuoksi elokuva jättikin pienen kysymysmerkin ilmaan, mutta ihan kivan sellaisen.

Kelen Coleman ja Tim Rock eivät olleet mitenkään erityisen hyviä rooleissaan, mutta ihan kelpo tapauksia molemmat. Näistä kahdesta kuitenkin Coleman miellytti hitusen enemmän. Myöskään Heleniä näytellyt Barbara Nedeljakova ei ollut yhtään hullumpi, mutta kyllähän asia oli niin, että tätä saarnaajamiestä näytellyt Billy Dragon oli elokuvan herra ja hidalgo. Hän oikeasti tuntui sellaiselta hieman hitaasti käyvältä juntilta, mikä teki hänen roolihahmostaan sitten melko karmivan oloisen. Menenpäs hehkutuksessani jopa niin pitkälle, että ilman Dragon eläytymistä rooliinsa elokuva olisi saattanut olla paljon tylsempi tapaus.

Pisteitä: 3/5

Maissilapset, Maissilapset 2, Maissilasten paluu, Maissilapset 4 - kuoleman sato, Maissilapset 5, Maissilapset 666: Ennustus, Children of the Corn: Revelation, Children of the Corn: Genesis

Seuraavana arvosteluvuorossa: Open Water