Alkuperäinen nimi: Gremlins 2: The New Batch
Ohjaus: Joe Dante
Käsikirjoitus: Charles S. Haas
Pääosissa: Zach Galligan, Phoebe Cates, John Glover
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990
Kesto: 102 min

- What happened to him?
- I dunno. I guess they pushed him too far.

 

 
Daniel Clamp (John Glover) on New Yorkissa suuri mediamoguli ja bisnesmies, joka aikoo rakennuttaa uuden rakennuksen vanhan tieltä, mutta tontilla kauppaansa pitävä kiinalaisvanhus Wing (Keye Luke) ei aio taipua. Wing kuitenkin kuolee pian, joten hänen hallussaan ollut mogwai, Gizmo, lähtee kauhakuormaajien tieltä, mutta hänet napataan. Gizmon entinen väliaikainen omistaja Billy Pretzel on tyttöystävänsä Katen (Phoebe Caites) kanssa töissä Clampin omistamassa tornitalossa ja kuin vahingossa Billy saa kuulla Gizmon olevan talossa olevassa laboratoriossa ja pelastaa sen sieltä. Pian suorastaan myyttiseksi hahmoksi noussut Clamp käväisee Billyn osastolla ja kehuu Billyä, minkä vuoksi Billyn opportunisti pomo Marla (Haviland Morris) iskee silmänsä aiemmin haukkumaansa Billyyn ja puolipakottaa Billyn päivällisille kanssaan ja Gizmo jää Billyn työpisteen laatikkoon. Gizmo ei viihdy kuitenkaan siellä, vaan hän lähtee seikkailemaan ja ennen pitkää hän kastuu ja pian pahismogwait ottavat käytännössä koko talon haltuunsa...

Kuten edellisessä postauksessa sanoin, tämä osa näistä kahdesta sai kunnian olla minulle se ensimmäinen näkemäni Gremlins-elokuva, jonka taisin nähdä silloin tv-ensi-illan aikoihin 1993 tai 1994 (elokuva uusittiin vain parin kuukauden päästä ensiesityksestään). Tuolloin muistelisin tykänneeni tästä kovastikin ja kohtalaisen kovaa elokuva on saattanut myös sitten seuraavalla katselukerralla luultavasti tyyliin muutamaa vuotta myöhemmin. Sittemminhän tätä elokuvaa ei ole varmaan tullut nähtyä (no, yli kymmenen vuotta ainakin on väliä), enkä ollut lainkaan varma, että tämä elokuva iskisi enää. Ensimmäinen Gremlins osoittautui vielä ihan hyväksi, mutta valitettavasti tämä Gremlins 2 - uusi pesue noudattaa jatko-osille ominaista kohtaloa ja on siten heikompi kuin edeltäjänsä... ollen kuitenkin juuri ja juuri ihan katsottavissa oleva tapaus.

Tämä toinen osa unohtaa kokonaan kauhupuolen ja yrittää olla vieläkin selvemmin vain komediaa siinä ihan täysin onnistumatta. Toki hauskoja tilanteita tulee edelleen eteen, mutta jotenkin kummasti ne hauskimmat hetket painottuivat elokuvan, jos ei nyt ihan loppuhetkiin, niin ainakin melkein, sillä vasta pahismogwaiden vallattua koko Clamp Buildingin alkoi kunnolla naurattaa. Ennen talon totaalista haltuunottoa nähtiin sitten ihmisiä tavalla tai toisella kiusaavia mogwaita, mistä minä en saanut revittyä oikein mitään huvittavaa, kuten en myöskään tapahtumista ennen Gizmon lisääntymistä. Esimerkiksi Marla oli epäuskottavuudessan täysin mielenkiinnoton hahmo ja hänet olisi voitu heivata silppuriin jo käsikirjoitusvaiheessa. Silloin tällöin lisähupia kyllä aiheutti metatasolle menemiset, jollaiseksi voisi kai laskea myös alussa nähty Väiski Vemmelsääri & Repe Sorsa -pätkä, mutta myös itse Gremlins-elokuviin viitataan pariinkin otteeseen ja yhdessä tällaisessa metakohtauksessa nähdään Hulk Hogan, ja oli juuri sellainen kohtaus, että jos elokuva tehtäisiin nyt, olisi Hoganin tilalla ollut Chuck Norris.

Noin muutenkin tuntui siltä kuin tekijät olisivat yrittäneet saada tähän elokuvaan kaikkea enemmän, sillä vaikka nyt kyseessä olikin vain pilvenpiirtäjä kokonaisen pikkukaupungin sijaan, niin silti tapahtumia ja mogwaijen sekoiluja oli selvästi enemmän jopa siinä määrin, että se tuntui ajoittain teennäiseltä. Varsinkin ensimmäisillä mogwailla oli omat persoonallisuutensa, jotta niistä saataisiin kunnolla erilaisia, mutta ei ratkaisu täysin minuun purrut. Osasyynsä oli kyllä silläkin, että mogwaiden ulkonäköä oli muutettu sitten ensimmäisen osan, eikä suinkaan parempaan suuntaan. Nyt nimittäin tuntui siltä kuin otuksista olisi haluttu tehdä enemmän nimenomaan lapsia miellyttävämpiä eli suomeksi sanottuna vähemmän pelottavia. Tätä korosti varsinkin näiden muuttuneiden mogwai-otusten ulkonäkö. Gizmo oli edelleen varsin söötti, mutta myös hän oli saanut pientä päivitystä, mikä vaikutelma saattoi johtua siitäkin, että Gizmo käyttäytyi ihan eri tavalla kuin ensimmäisessä osassa. Gizmosta puheen ollen minua häiritsi vähän se, että elokuva keskittyi mielestäni liikaa pahismogwaiden ja Billyn ja kumppaneiden tekemisiin jättäen Gizmon suorastaan sivuosarooliin. Skandaali!

Niistä oikeista näyttelijöistä ensimmäisen osan roolin uusivat pääosissa nähtävät Zach Galligan ja Phoebe Cates sekä Futtermanin pariskuntana nähtävät Dick Miller ja Jackie Joseph. Joseph oli tässä osassa nyt ihan kunnon roolissa, eikä vain vilahda, mutta ensimmäisestä osasta häntä paremmin mieleen jääneet Galligan, Cates ja Miller tekivät vähintäänkin yhtä hyvät roolit kuin ensimmäisessäkin ja mielestäni Miller jopa hitusen paremmankin. Marlaa näytellyt Haviland Morris olisi saanut painua kotiinsa. John Glover oli sopivan hauska suorastaan lapsekkaana mediamogulina. Elokuvan parhaimman roolityön teki kuitenkin - tattadadaa - Christopher Lee, jolle tosin oli jäänyt turhan pieni rooli, enkä toki kiellä sitäkään, etteikö hänen hyvyyteensä olisi saattanut vaikuttaa myöskin hänen roolihahmolleen kirjoitetuista repliikeistä, joissa oli enemmän hauskuutta kuin muissa yhteensä... ainakin melkein. Mukana menossa: Henry Gibson (Ihmemies MacGyver), Bubba Smith (Poliisiopisto) ja Robert Prosky (Hill Street Blues).

Pisteitä: 2,5/5

Gremlins - riiviötGremlins 2 - uusi pesue

Seuraavana arvosteluvuorossa: Men in Black - miehet mustissa