Alkuperäinen nimi: The Big Lebowski
Ohjaus: Joel Coen, Ethan Coen
Käsikirjoitus: Ethan Coen, Joel Coen
Pääosissa: Jeff Bridges, John Goodman, Julianne Moore
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1998
Kesto: 112 min
- And, you know, he's got emotional problems, man.
- You mean... beyond pacifism?
Jeffrey Lebowski (Jeff Bridges) on hieman hippimäinen pummi, joka haluaa itseään kutsuttavan The Dudeksi ja joka viettää ystäviensä Walterin ja Donnyn (John Goodman ja Steve Buscemi) kanssa aikaa pääosin keilaradalla. Eräänä päivänä tullessaan kotiin pari luunmurskaajaa odottaa häntä saadakseen rahoja, joita hänellä ei ole, sillä he ovat sekoittaneet hänet miljonääri Jeffrey Lebowskiin (David Huddleston). Tajuttuaan virheensä he lähtevät, mutta toinen heistä (Philip Moon) kusee Lebowskin matolle. Matto on sopinut täydellisesti sisustukseen, joten Lebowski lähtee hakemaan korvausta siltä toiselta Lebowskilta, mutta hänet kuvaannollisesti heitetään pihalle. Myöhemmin miljonääri Lebowski ottaa yhteyttä kaimaansa, sillä hänen nuori vaimonsa Bunny (Tara Reid) on kidnapattu ja miljonääri-Lebowski haluaa pummi-Lebowskin lunnasrahojen viejäksi, mutta kaikki ei menekään tuolla matkalla ihan putkeen...
Tästä on taas näitä elokuvia, joista en oikeastaan tiennyt yhtään mitään ennen sen katsomista.Tiesin kyllä elokuvan olevan Coen-veljesten käsialaa ja aika suosittu, mitkä ovat tainneet olla ne tärkeimmät syyt, miksi silloin yli vuosi sitten tämänkin elokuvan hommasin. Lisäksi tiedän ihmisiä, joiden mielestä tämä kuuluu kaikkien aikojen parhaimpiin elokuviin, mutta myös sellaisia ihmisiä, joiden mukaan elokuva pitäisi katsoa kahdesti, ennen kuin elokuvan nerokkuuden tajuaisi. Nämä jälkimmäiset ihmistyypit saivat minussa ihan pienen pienen epäilyksen siitä, että saanko näin ensimmäisellä katselukerralla elokuvasta mitään irti, mutta turhaan, sillä The Big Lebowski oli kuin olikin aika huikea tapaus ja nousi heti Coen-suosikikseni.
En tosiaan tiennyt elokuvan sisällöstä mitään etukäteen ellei elokuvan komediallista otetta oteta huomioon ja vähän tuli sellainen tunne, että saatoin pitää elokuvasta näin paljon juuri tästä syystä. Ihan kuin tämä elokuva kuuluisi niiden elokuvien joukkoon, joissa kaikki ennakkotieto (ensimmäisellä katselukerralla) vain latistaisi menoa. Nyt olin alussa vain positiivisessa mielessä pöllämystynyt aina uuden kohtauksen startatessa, sillä jokainen Lebowskille tapahtuva asia oli jollain tapaa hyvin absurdia, tapahtuivat nämä asiat hänen omasta aloitteesta tai ei. Kun sitten vähitellen aukesi se, mikä on elokuvan niin sanottu päätarina, niin senkin jälkeen sama absurdiuden tunne säilyi, mistä kieli se, ettei oikein missään vaiheessa ollut selvää, mihin suuntaan tarina lähtisi seuraavaksi, mutta samalla kuitenkin koko ajan mietti malttamattomana, että mitäköhän olisi seuraavaksi luvassa. Hyvin raikas rikoskomedia (olkoonkin, että on 14 vuotta vanha), jonka parissa ihan oikeasti viihtyi hyvin ja kaiken nähdyn jälkeen ei olisi ollut väliä, vaikka loppuratkaisukin olisi jätetty avoimemmaksi, mutta saatiin tapahtumille kuitenkin jonkinlainen selitys, mikä sekin tuli totta kai aika puun takaa, mutta johon samalla annettiin kyllä pieniä johtolankoja tämän tästä.
Elokuva on vahva oikeastaan useammallakin osa-alueella. Hyvän ja hauskan tarinan lisäksi siinä on hienot henkilöhahmot, nerokas dialogi kuin hyvin käytetty musiikki. Elokuvan huumori ei nojannut absurdista otteesta huolimatta mihinkään slapstickmaisuuteen, vaan se hauskuus oli lähtöisin nimenomaan näistä hahmoista ja heille kirjoitetuista dialogeista. Kävin läpi noita repliikkejä IMDB:stä jälkikäteen (saadakseni kivan quoten ylös), mutta ne eivät vain toimineet sieltä luettuna yhtään, mutta elokuvassa hahmojen suusta itse kuultuna ne rokkasivat kyllä täysillä. Myönnettävä on, etten oikein innostunut näistä nihilisteistä, mikä johti siihen, ettei elokuva ihan täysiä pisteitä saanut. Mitä tulee sitten musiikkivalintoihin, niin paljon itse elokuvaan sävellettyjä kappaleita ei tainnut olla, mutta valitut kappaleet sopivat kulloiseenkin kohtaukseen erinomaisesti, vaikka parhaiten mieliin jäikin Gipsy Kingsin espanjankielinen versio Eaglesin Hotel Californiasta.
Kuten sanoin, hahmot olivat hyvin kirjoitettua ja hyviä olivat myöskin niitä tulkinneet näyttelijät. Tykkään aina siitä, kun havaitsen minulle vasta viime aikoina (suhteellinen käsite) tutuksi tulleen näyttelijän olleen pinnalla jo paljon paljon aikaisemmin ja Jeff Bridges edustaa minulle tätä kastia. Itse noteeerasin Bridgesin vasta pari vuotta sitten Vuohia tuijottava miehet -elokuvan yhteydessä, vaikka äijä oli ehtinyt tehdä vaikka mitä aiemmin ja vielä näinkin huipulla. Lebowskin rooliin Bridges sopi kuin nakutettu ja vaikeaa onkin kuvitella, että kukaan muu olisi osannut vetää roolia yhtä suurella antaumuksella kuin Bridges. Oliko Bridges kuitenkaan elokuvan paras näyttelijä? Toki hän jäi elokuvasta päällimmäisenä mieleen, mutta se johtuikin lähinnä nimiroolissa olemisesta eli suurimmasta ruutuajasta. Vähintäänkin yhtä hyvän roolisuorituksen teki ehkä hieman yllätyksekseni John Goodman, joka loisti Lebowskin kaverin Walterin roolissa. Samanlaista hehkutusta ansaitsevat myös hieman pienemmissä rooleissa olleet Steve Buscemi, Julianne Moore, John Turturro ja Philip Seymour Hoffman. Turturro tosin oli mieleenjäävä lähinnä vain yhdessä kohtauksessa, mutta se oli sitten sitäkin hienompi (kuvauksellakin taisi olla osansa asiaan) ja Hoffmania olisin ehkä halunnut nähdä vieläkin enemmän. Mukana menossa: Tara Reid (American Pie).
Pisteitä: 4,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Big
torstai, 5. huhtikuu 2012
Kommentit