Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Harvey Keitel, Steve Buscemi, Michael Madsen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1992 Kesto: 95 min
- We were set up. The cops were waiting for us. - What? Nobody set anybody up. - The cops were there waiting for us!
Joukko toisilleen tuntemattomia rikollisia, joille on annettu nimet väiren mukaan, lyöttäytyvät yhteen ryöstääkseen korukaupan. Ryöstö menee kuitenkin pieleen ja yksi ryöstäjistä kuolee pakomatkalla ja toisen kohtalo on epävarma. Jäljelle jääneet, joiden joukossa on mahaansa luodin ottanut Mr. Orange (Tim Roth), kokoontuvat ennalta sovittuun tapaamispaikkaan kertaamaan tapahtumia ja pohtimaan, mikä meni pieleen. He tulevat siihen tulokseen, että joku on vasikoinut poliisille, mutta jos näin on, kuka se oli?
Tämä oli Quentin Tarantinon ensimmäinen pitkä elokuva, mutta ei todellakaan ole jäänyt ohjaajan (ja käsikirjoittajan) uralla pelkäksi kuriositeetiksi, vaan teki Tarantinosta kertaheitolla Hollywoodin kuuman nimen, eikä ihme. Reservoir Dogs on nimittäin tyylipuhdas rikoselokuva, joka ei käy missään vaiheessa tylsäksi, vaikka elokuvan idea sinänsä on mahdollisimman simppeli.
Elokuva sijoittuu pääosin hylättyyn varastorakennukseen tai vastaavaan, jossa sitten puidaan pieleen mennyttä keikkaa, jota ei kuitenkaan koskaan näytetä, ainoastaan tapahtumia ennen keikkaa ja keikan jälkeen. Välillä käydään myös takaumissa katsomassa hahmojen tietä kohti tätä keikkaa. Takaumat olivat ihan kivoja, sillä ne taustoittivat miesten taustoja kivasti ja toivat hahmoihin lisää persoonallisuutta, vaikka Mr. Orange -takaumaa olisi saanut lyhentää ainakin vähän. Tapahtumat ja dialogit itse varastolla olivat mielenkiintoisia, vaikka dialogi ei säväyttänytkään vielä ihan samalla tavalla kuin Tarantinon myöhemmissä elokuviss, mutta eipä se missään nimessä tylsää ollut. Itse asiassa elokuvan paras dialogi kuultiin heti elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa. Elokuvaa olisi voinut katsoa kauemminkin, mutta sitten taas toisaalta kesto oli juuri sen verran lyhyt, ettei tässä ollut juuri mitään ylimääräistä (edellä mainittua Mr.Orange -takaumaa lukuun ottamatta), joten keskittyminen ei päässyt juuri herpaantumaan. Loppuratkaisu oli aika mieleenjäävä ja tyly.
Elokuvan ekstroissa Tarantino kertoo, kuinka hänen mielestään Harvey Keitel on yksi hänen suosikkinäyttelijöistään ja tämän elokuvan(kaan) perusteella en ihmettele asiaa yhtään. Harvey Keitel oli nimittäin selvästi elokuvan parasta antia kylmänviileänä rikollisena, vaikka eipä muitakaan henkiinjääneitä hahmoja näytelleissä valittamista sillä tavalla ollut, kun jokaisella hahmolla tosiaan oli selkeästi oma persoonansa. No, Steve Buscemin ei tarvitse kuin seistä paikoillaan, niin hän aiheuttaa kylmiä väreitä. Quentin Tarantinossa on myös näyttelijänä sen verran omanlaista karismaa, että häntä olisin halunnut nähdä enemmänkin.
Pisteitä: 4/5
Kommentit