Alkuperäinen nimi: Xiao cheng zhi chun
Ohjaus: Mu Fei
Käsikirjoitus: Tianji Li
Pääosissa: Wei Li, Yu Shi, Wei Wei
Valmistusmaa: Kiina
Ilmestymisvuosi: 1948
Kesto: 93 min

- Jokainen, joka kävelee tämän muurin myötäisesti, tuntee jättäneensä maailman taaksensa. Silmät eivät näe. Mieli ei mieti.

Yuwen (Wei Wei) asustaa pienessä kylässä sairaan miehensä Liyanin (Yu Shi) ja tämän pikkusiskon Meimein (Hongmei Zhan) kanssa sekä heidän palvelijansa Huangin (Chaoming Cui). Arki sujuu rutinoidusti, kunnes Liyanin luokse tulee hänen vanha ystävänsä Zhang Zhichen (Wei Li). Liyan esitellessä Zhangia Yuwenille hän saa kuulla, etät Zhang ja Yuwen ovat vanhoja naapureita, mutta onko heidän välillään vielä jotain enemmän?

Lumet melkein ovat sulaneet pois. Linnut melkein jo laulavat keväisin sävelin. Luonto melkein jo herää eloon. On siis melkein jo kevät, joten onkin jo (melkein) korkea aika katsoa tämä keväinen elokuva, jonka nimi vapaasti suomennettuna kuuluu Kevät pienessä kylässä/kaupungissa. En ole pahemmin kiinalaisiin (draama)elokuviin törmännyt, vaikka aikoinaan tuli vietettyä Kiinassa pidempikin tovi (silloin katselin elokuvia vain HBO:lta), enkä tiennyt Mu Feistä mitään etukäteen, mutta ilmeisesti tämä elokuva on yksi arvostetuimpia kiinalaisia elokuvia koskaan. Itseäni Xiao cheng zhi chun ei kuitenkaan voittanut täysin puolelleen.

Elokuvan nimi antoi olettaa, että kevät olisi jonkinasteisessa roolissa tässä elokuvassa, mutta todellisuudessa kaikki tapahtumat vain sattuivat tapahtumaan keväällä ja samat tapahtumat olisivat voineet tapahtua periaatteessa koska vain. Tarina on aika tavanomaisia polkuja tallaava kolmiodraama, johon kuitenkin Liyanin sairaus tuo pienen lisävivahteen. Yuwenin julma toive Liyanin kuolemasta antoi jo odottaa jotain myrkytyksen tapaista, mutta näin ei tapahtunut. Nyt en ole varma, oliko tämä hyvä juttu, sillä vaikka murhajuonen kehittyminen olisi tuntunut tietyllä tapaa kuluneelta idealta, niin ei elokuvan jatkuminen perusdraamana myöskään lämmittänyt, vaikka kuinka oltiin kevätauringon alla. Ei sillä, Liyanin sairaus kyllä vähän pisti mietityttämään, että tuleeko hän kuolemaan ja jos tulee/ei tule, niin miten käy Yuwenin ja Zhangin suhteen, varsinkin kun Liyanin pikkusisko Meimei on iskenyt silmänsä Zhangiin. Lopetustapa tuntui vähän turhan helpolta ratkaisulta, mutta toisaalta ihan kelvolta sellaiselta.

Kuvauspuolesta on sanottava sen verran, että kuvaustekniikan suhteen länsimaat (no, ainakin Hollywood, Iso-Britannia ja Saksa) olivat selvästi Kiinaa edellä, sillä elokuva muistutti monin paikoin niitä D.W. Griffithin alkupään menestyselokuvia, joita tämänkin projektin puitteissa on tullut katsottua, mutta äänen kera. Toisin sanoen elokuvan kuvanlaatu oli hyvin heikko, mutta toisaalta ei häiritsevässä määrin. Ruutu tuntui heiluvan tämän tästä, leikkaukset olivat amatöörimäisiä ja välillä ruutuun singahti satunnaisia x- ja o-merkkejä johonkin kulmaan. Eri kuvauspaikkojakaan ei loppujen lopuksi ollut monia, vaan kaikki tapahtumat tuntuivat keskittyvän vain muutamaan paikkaan.

Elokuva oli minimalistinen myös näyttelijöiden suhteen, sillä elokuvassa oli kaiken kaikkiaan nämä viisi näyttelijää. Kuitenkaan en voi pitää näyttelijöiden suorituksia kovin onnistuneina, sillä oikeastaan kaikki tuntuivat varsin epäaidoilta, mikä vähän laski myös elokuvan tehoa, ikävä kyllä.

Pisteitä: 2,5/5