Alkuperäinen nimi: 28 Days Later...
Ohjaus: Danny Boyle
Käsikirjoitus:Alex Garlan
Pääosissa: Cillian Murphy, Naomie Harris, Brendan Gleeson
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2002
Kesto: 114 min

- Do you know I was thinking?
- You were thinking that you'll never hear another piece of original music ever again. You'll never read a book that hasn't already been written or see a film that hasn't already been shot.

Joukko eläinaktivisteja iskee laboratioon, jossa apinoille tehdään julmia eläinkokeita. He aikovat ne, mutta apinoille on tartutettu raivovirus, joka pääsee aktivistien vuoksi liikkeelle. 28 päivää myöhemmin pyörälähetti Jim (Cillian Murphy) herää koomasta sairaalassa, joka on kuitenkin tyhjillään. Hän löytää tiensä ulos ja kävelee pitkin Lontoon katuja vain huomatakseen niidenkin olevan aivan tyhjiä ihmisistä. Jim käy kirkossa, josta hänen peräänsä lähtee raivotartunnan saaneita zombimaisia otuksia, mutta kaksi tartunnalta välttynyttä pelastaa hänet. Suojapaikassa Jimin pelastajat, Mark ja Selena (Noah Huntley ja Naomie Harris), kertovat Jimille, mitä kaupungissa ja maailmalla on tapahtunut, mutta mitä he aikovat tehdä seuraavaksi?

Tajusin tuossa viime kuun kuukauden WANHAn katsomisen jälkeen, että minulla on kuin onkin yksi 1001-elokuva katsottavaksi vielä kuukauden WANHA -"sarjassa", mutta erinäisistä syistä johtuen jätän sen seuraavalle kuulle. Mitä tulee sitten tähän elokuvaan,  niin tämä valikoitui katsottavaksi puhtaasti siitä syystä, että elokuva on jo ainakin kerran aakkosjärjestyksen mukaan listatulla katsottujen listalla ensimmäisenä. En olekaan nähnyt tätä kuin yhden kerran ja vaikka pieniä yksityiskohtia elokuvasta muistinkin, niin pääosin olin onnistunut unohtamaan suurimman osan elokuvasta. Ei 28 päivää myöhemmin minuun ihan parhaalla tavalla iskenyt, mutta oli siitä huolimatta ihan viihdyttävää katseltavaa.

Elokuvan voi karkeasti jakaa kolmeen osaan: Lontoon hetkiin, matkantekoon ja armeijan tukikohtaan. Elokuva kyllä alkaa sieltä testilaboratiosta ja alussa näytetäänkin hyvin, mistä ja miten koko virus lähtee liikkeelle ja jokseenkin aika perinteisin keinoin hommat lähdetään pistämään eteenpäin. Tästä siirrytäänkin sitten neljä viikkoa eteenpäin ja sairaalaan, jossa Jim on maannut ja tästä lähtee käyntiin selvästi elokuvan parhaat hetket, sillä Jimin kulkiessa pitkin tyhjiä katuja en millään pystynyt olla ajattelematta, mitä itse tekisin, jos jonakin aamuna heräsin ja ihan kaikki tuntuisivat olevan poissa. Tietenkään tämä Jimin totaalinen yksinäisyys ei kestä kauan, kun hän kohtaa Infektoituneet (en ole varma, miten raivozombit on käännetty, mutta englannin kielessä niistä käytettiin nimeä Infected) ensimmäistä kertaa ja pian myös Markin ja Selenan. Koska paikallaan pysymistä olisi tylsä seurata, lähtee kolmikko matkalle, jonka tiimellyksessä siten koetaan menetyksiä ja kohdataan myös uusia ihmisiä. Tämä matkanteko siellä täällä oli ihan viihdyttävää, vaikka mitään aidosti yllättävää ja pelottavia tilanteita ei synnykään. Sitten päästään lopulta armeijan tukikohtaan, jossa ärsyttävät sotilaat melkein tahtovat pilata loppuelokuvan (vaikka tietyllä tasolla ymmärsinkin heidän järjenjuoksunsa), mutta riitti loppupuolellekin sen verran mehukkaita toimintakohtauksia varsinkin Jimin osalta, että tätä tukikohtavaihettakin jaksoi juuri ja juuri katsoa. Loppuratkaisu oli ihan kiva.

Jimiä näytellyt Cillian Murphy vaikutti paikoin vähän aneemiselta, mutta en ole nyt täysin varma, johtuiko se hänen hahmostaan vai näyttelijästä itsestään, mutta pääosin hänkin oli ihan mies paikoillaan, varsinkin elokuvan loppupuolella. Naomie Harriksen esittämästä Selenasta tuli ihan mieleen perinteinen vastarintataistelija joissakin post-apokalyptisissa elokuvissa (no, sellainenhan hän tavallaan tässäkin oli), joten vihaista naamaa sai paljon katsella. Brendan Gleeson oli Frankina ihan mainio. Elokuvan alussa muuten yksi aktivisteista oli suomalainen Jukka Hiltunen.

Pisteitä: 3,5/5

28 päivää myöhemmin, 28 viikkoa myöhemmin, 28 kuukautta myöhemmin

Seuraavana arvosteluvuorossa: 11.09.2001