Alkuperäinen nimi: Amityville: A New Generation
Ohjaus: John Murlowski
Käsikirjoitus: Christopher DeFaria,Antonio Toro
Pääosissa: Ross Partridge, Lala Sloatman, David Naughton
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1993
Kesto: 87 min

- Oh my God! Look at this. I love it! I do! It's fantastic. Can I borrow it? Would you mind? I'll give it back.
- Actually, Suki, you can borrow it if you promise not to give it back.

1321351914_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Keyes Terry (Ross Partridge) on valokuvaaja, joka menee jututtamaan erästä koditonta miestä kadulla ja mies antaa Keyesille vanhan peilin, jonka jälkeen koditon lähtee pois. Keyes vie peilin kotiinsa eräänlaiseen taiteilijakommuuniin tai soluasuntoon, jossa hänen vaimonsa Llanie (Lala Sloatman) sanoo inhoavansa peiliä ja peili päätyykin aluksi yhden kämppiksen Sukin (Julia Nickson) huoneeseen. Peilillä vain sattuu olemaan sisällään pahoja voimia, sillä sen koti on aikoinaan ollut Amityvillen murhatalossa, joten asunnossa alkaa tapahtua vähitellen outoja kuolemantapauksia ja kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, on peilillä salattu yhteys myös itse Keyesiin...

Niinpä niin. Kun käsittelyssä ovat olleet jo Amityvillen murhatalosta haetut lamput ja kellot, niin nyt on sitten tullut vuoroon peilit. Mitä pidemmälle tämä sarja on mennyt, sitä enemmän olen alkanut menettää uskoa näiden jatko-osien hyvyyteen, vaikka edellinen osa sattuikin yllättäen olemaan ihan piristävä tapaus, ja vaikka sarjan viimeistä osaa odotankin lievästi innolla (saa nähdä, petynkö hirveästi). Tämän osan kohdalla minulla ei mitään häävejä odotuksia ollut, vaan ajattelin elokuvan jatkavan sarjan kunniakkaalla kehnohkojen jatko-osien sarjaa, mutta mitä vielä? Tämä osa alitti nekin odotukset ja niinpä Amityville: Uusi sukupolvi ei ollut vain kehno, vaan ihan oikeasti huono tapaus, jolle ei kannata tuhlata juuri ajatuksiaan, paitsi jos on tapana harrastaa jatko-osia... jos silloinkaan.

Minä oikeasti kuvittelin, että elokuvan keskushenkilöt olisivat elokuvan nimen vuoksi vieläkin nuorempia (siis teinejä), mutta näin ei ollut, minkä ensin aluksi pistin ilolla merkille, mutta pian havaitsinkin, että nämä hahmot ovat melko mitäänsanomattomia, vaikkakaan ei ihan samalla tavalla kuin sarjan viidennessä osassa, mutta silti. Ollaan olevinaan niin taiteilijaa ja siten sivistynyttä, että alkoi oksettaa (viittaus lähinnä ryhmän ekaan keskusteluun). Eihän siinä mitään, jos tarina hahmojen ympärillä olisi ollut edes vähän hahmoja parempi, mutta kun ei. Keyes saa peilin, joka välillä sitten alkaa hehkua outoa punaista väriä, niin eikös vaan ala tapahtua kummia asioita, joiden johdosta yksi jos toinenkin saa surmansa ja kas kummaa, peilin kautta heijastuu myös tuo Amityvillen murhatalo. Jotenkin en ollut osannut yhdistää elokuvan nimeä Keyesiin ja siten pienenä yllätyksenä tulikin syy siihen, miksi tämä koditon antoi taulun nimenomaan Keyesille, mistä piti antaa edes puolikas piste; en edes ollut ajatellut, että taustalla olisi mitään varsinaista syytä. Kuitenkaan tämä yllätys ei parantanut elokuvaa sitten tippaakaan, vaan yhtä huonoissa merkeissä jatkettiin elokuvan loppuun asti. Vanhojen osien ja etenkin sen toisen osan tapahtumilla pyyhittiin aika tehokkaasti lattiaa, mikä ei olisi haitannut, jos se olisi tehty edes jokseenkin kelvollisesti, mutta eipä siitä hyvää jälkeä tullut. Niin ja mitä tulee elokuvan kauhupuoleen, niin varmaankin Pelottaako?- ja Kauhua kryptasta -sarjojen jaksotkin olisivat pelottavampia. Loppuratkaisu olisi saanut olla tapahtumien valossa vähän verisempi, mutta ei sitten. Pitäkööt tunkkinsa.

Elokuva oli tehty suoraan videolle, joten näyttelijäsuoritukset olivat vähän sen mukaisia, mutta eipä nekään ihan täyttäneet edes videoleffojen näyttelijätasoa. Varsinkin dialogit olivat paikoitellen hyvinkin töksähtelevän kuuloista esimerkiksi Sukia näytelleellä Julia Nicksonilla, eivätkä muutkaan ihan täysin onnistuneet. Ross Partridge, joka näytti tietyiltä osin ihan Dominic Purcellilta oli olosuhteisiin nähden ihan siedettävä pääosassa, mutta kun hänenkin hahmoonsa olisi saatu edes vähän kiinnostavuutta, mutta kun ei. Itse asiassa elokuvan parhaasta roolityöstä vastasikin nykyään parhaiten Lostista tunnettu Terry O'Quinn, joka ilman Lost-yhteyttäkin olisi ollut tavanomaista mieleenjäävämpi tapaus ainakin jos vertaa elokuvan muihin näytteliljöihin. Mukana menossa: Lin Shaye (Sekaisin Marista).

Pisteitä: 1,5/5

Luojan tähden, paetkaa!, Amityville 2 - paholaisen piiri, Saatanan riivaama, Talo, jonka Jumala unohti, Amityvillen kirous, Amityville 1992 - aika on tullut, Amityville: Uusi sukupolvi, Amityville: Dollhouse

Seuraavana arvosteluvuorossa: Amityville: Dollhouse