Kävin tuossa ennen joulua katsomalla elokuvan Neds, johon tuli saatua yksityisnäytös, kun salissa ei ollut ketään muita (toinen kerta, kun näin tapahtui) ja se herätti siinä mielessä ajatuksia, että päätin kirjoittaa tämän postin, kunhan löydän siihen aikaa, ja kunhan saisin ajatuksiani kokoon ja nyt molemmat ehdot ovat täyttyneet. Kaikki tässä postissa ilmituodut ajatukset eivät tulleet mieleen nimenomaan tuosta elokuvakokemuksesta, vaan näitä aatoksia on kertynyt pitkin syksyä, mutta koska kaikki tavalla tai toisella limittyvät toisiinsa, käyn niitä läpi tässä kerralla.

Olen elokuvateatterissa hyppimisen suhteen jonkinlainen heavyuser, vaikken nyt ihan kaikkea minäkään käy katsomassa ja esimerkiksi kevättalvella saattaa olla kuukausienkin taukoja elokuvissa käymisessä (heikko tarjonta yleisin syy). Kuitenkin kuulun siihen porukkaan, joka joka tiistai suuntaa kulkunsa Finnkinon sivuille tarkastamaan seuraavan elokuvaviikon ohjelmiston. Usein tuleekin koettua pettymyksiä, kun se ja se elokuva ei tulekaan (vielä) Poriin asti. Olenkin monet kerrat kironnut - myös täällä - Porin Finnkinon alimpaan manalaan, kun jokin elokuva ei ole tullut ajallaan; kerran lähdin peräti Tampereelle vain leffan takia ensi-iltaviikonloppuna, kun en malttanut odottaa. Tänä syksynä kuitenkin tuli sekin sitten ymmärrettyä, että olen saattanut olla ehkä hieman kohtuuton näissä kirouksissani, vaikka toki jonkin mielenkiintoisen elokuvan tulemattomuus harmittaa. Sekään ei tunnu kivalta, että joutuu oikeasti jonkin ei-suomalaisen/-Hollywood -tuotoksen kohdalla jännittämään, tuleeko kyseistä elokuvaa ylipäätään koko kaupunkiin. Kuitenkin tänäkin vuonna olen käynyt elokuvissa täällä Porissakin monenkymmentä kertaa ja parhaimmillaan katsottavana on ollut kahdeksan elokuvaa kahden viikon aikana ja viime vuonnakin taisi osua yhtä pitkälle ajanjaksolle seitsemän leffaa, joten eipä Porinkaan Finnkinon tarjonta ihan hanurista voi olla, vai mitä?

Niin ja sitten kun ajattelee näitä Nedsin kaltaisia enemmän marginaalissa olevia elokuvia, jotka eivät väkeä vedä, niin onko ihmekään, jos tänne ei ihan jokainen leffa tule? Toki minulla on kyseisen elokuvan kävijämääristä vain yhden näytöksen kokemus, mutta kaipa sekin jotain osviittaa antaa. Finnkinokin on loppujen lopuksi liikeyritys ja eihän se vissiin kovin kannattavaa ole näyttää elokuvia, joissa käy vain kourallinen katsojia, vaikka sitä kuinka voisikin haluta näyttää kaiken maailman elokuvia. Onhan siinä ollut juttuja, paljonko pitäisi olla katsojia, jotta leffa pääsisi seuraavalle esitysviikolle, mutta siitä en tähän hätään muista lukeneeni, mitkä ovat ne katsojaluvut, joilla saataisiin välittömät kulut maksettua. Niin ja riittäisikö edes "välittömät kulut", vaan onko ajatuksena se, että jokaisen näytettävän elokuvan kohdalla olisi kiva saada niin ja niin paljon tuottoa? Mahdollistaako juuri muiden elokuvien menestymiset (katsojien osalta) myös näiden pienempien produktioiden pyörittämisen? Eli jos teatteriin tulee elokuva, joka vetää katsojia illasta toiseen, niin silloin myös saattaisi olla taloudellisessa mielessä riskittömämpää ottaa tuntemattomampia elokuvia esitettäväksi (näin ehkä palvellen sitä marginaalisempaakin yleisöä), kun ne kulut olisi jo katettu niillä megamenestyksillä. Tai näin ainakin minä maalaisjärjellä ajattelisin, mutta kokonaisuudessaan kaikki liiketaloudelliset jutut ovat niin monimutkaisia, etten minä niistä selkoa ota. Toki pienten ja megamenestysten väliin jää sitten ne keskisuuret leffat, joiden usein varmaan tiedetäänkin vetävän "tietyn määrän" kävijöitä, mutta useamman megamenestysleffan osuminen samoille viikoille voisi luoda tilaa niille pienemmillekin elokuville, sikäli mikäli vain kulut saataisiin katettua niillä isoimmilla. Näin ainakin teoriassa, mutta mites se käytäntö? Kuitenkin näin jonkinasteisena heavyuserina tietenkin toivon näkeväni paljon erilaisia elokuvia myös Porissa, mutta kun johonkin harrastukseen menee oikein kunnolla sisälle, niin väkisinkin tulee niitä pettymyksiä vastaan. Kaikkea ei voi saada.

Lisäksi toimiihan täällä Porissakin Kinokellari (Finnkinon tiloissa), joka näyttää vuosittain parikymmentä leffaa lauantaimatineana ja niin paljon kuin tekisikin mieli saada vähän myös niitä klassikoita mukaan, niin olen kiitollinen siitä, että pääsen näkemään niitä marginaalisempia uutuuksia sitten siinä, jos ei normaaliohjelmistoon ole kerran päässyt. Siitäkin huolimatta, etten nyt kyseisenä syksynä ehtinyt käydä yhdessäkään, vaikka kiinnostavia elokuvia oli puolentusinaa. Tällä hetkellähän jännään nyt sitä, että tuleeko Shame ja Poikani Kevin Porissa normaaliohjelmistoon, Kinokellariin vai lainkaan, mutta aika näyttää. Ottaen huomioon sen, että Nedsin esityksessä ei muita ollut, niin elokuvaa edeltäneen trailerin perusteella Poikani Kevin näytti vähän samanlaatuiselta tavaralta, joten en nyt tiedä, onko esityksen tuominen tänne valtavirtaviihteen ystävien Poriin (kärjistys) järin kannattavaa. Shamen trailerin olen sentään nähnyt jo kahdesti eri esitysten yhteydessä, joten sikäli se saattaisi tullakin. Molempien kohdalla olen tänne tulemisen suhteen kuitenkin varautunut iloisiin yllätyksiin.

Niin ja olen nyt syksyn aikana huomannut senkin seikan, että tämä tyytymättömyys paikalliseen leffatarjontaan ei ole ainakaan täällä Suomessa kovinkaan paikallinen ilmiö, vaan siitä kärsitään isommissakin kaupungeissa. Asia tuli mieleen, kun luin Suomen Kuvalehden sivuilta Kalle Kinnusen kirjoituksen suomalaisten elokuvissa käymisestä. Sen lisäksi, että Kinnunen valittelee sitä, että suomalaiset eivät ole elokuvakansaa, hän mainitsee enemmän tai vähemmän harmikseen tukun elokuvia, jotka eivät koko maassa pääse teatterilevitykseen, vaan tulevat suoraan dvd:lle. Eli toisin sanoen heikko elokuvatarjonta on kovin suhteellinen käsite, sillä täällä minä kaipailen isompien kaupunkien ohjelmistoon tulevia elokuvia, kun taas siellä isommissa kaupungeissa kaipaillaan niitä elokuvia, jotka eivät tule edes sinne (festivaalien ulkopuolella). Niinpä niin. Nykyisessä leffakunnossani olen vain iloinen, että en ollut samanlainen leffafriikki silloin, kun Raumalla asuin, vaikka sieltä pois muuttaessani yksi ilon aiheista olikin se, että pääsin paremman leffatarjonnan pariin. Tosin nykyäänhän Rauman Iso-Hannussakin menee ihan kiitettävä määrä elokuvia (suhteutettuna siihen, että siellä on vain kaksi salia) ja koinpas kerran sellaisenkin ihmeen sattumalta eksyessäni sivuille, että siellä meni yhden viikon aikana useampi elokuva kuin Porissa, vaikka näytösten absoluuttinen määrä olikin pienempi.

Mutta se tästä aiheesta. Huomenna pistetään tää leffavuosi pakettiin.