Alkuperäinen nimi: Shutter Island
Ohjaus: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Laeta Kalogridis
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Mark Ruffalo, Ben Kingsley
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 141 min

- So what's our next move?
- You tell me.
- I gotta get off this rock, Chuck. Get back to the mainland. Whatever the hell's going on here, it's bad. Don't worry partner, they're not gonna catch us.

On vuosi 1954. Liittovaltion sheriffi Teddy Daniels (Leonardo DiCaprio) saapuu uuden parinsa Chuckin (Mark Ruffalo) kanssa eristetylle Shutter Islandille, jossa sijaitsee iso mielisairaalakompleksi. Mielisairaalasta on karannut hyvin vaaralliseksi luokiteltu nainen, jota jahtaamaan Daniels ja Chuck ovat tulleet. Tutkinta etenee kuitenkin hyvin takkuillen. sillä jostain syystä mielisairaalan henkilökunta ei tunnu täysin yhteistyöhaluiselta, mikä saa Danielsin raivon partaalle ja hän uhkaakin lähteä saarelta, mutta saarelta poistuminen ei olekaan ihan niin helppoa...

Olin katsonut tämän elokuvan arvostelun TV1:n Aamu-TV:n Tähtihetkessä ja kuullut parit positiiviset kommentit elokuvasta, mutta mennessäni elokuvasaliin en muistanut elokuvasta mitään muuta kuin Leonardo DiCaprion olemisen pääosassa ja jokaisen elokuvan nähneen kommentin odottamattomasta lopusta. Elokuvan tarinasta en muistanyt käytännössä mitään, enkä edes sitä, että elokuvan oli ohjannut Martin Scorsese! Niinpä pääsin aika avoimin mielin katsastamaan elokuvaa (mitä nyt jatkuvasti pohdin mahdollista loppuratkaisua) ja oi kuinka tyylikkään hieno tapaus Suljettu saari olikaan.

Elokuva tuntui alkavan aika perinteisenä suljettu huone (tai tässä tapauksessa saari) -tarinana, mutta kun ensimmäiset epäilyt henkilökunnan peittelystä nostettiin ilmaan, niin mielenkiinto kohosi heti toiseen potenssiin. Kun Danielsin ja Chuckin tutkinnan tielle heitettiin jatkuvasti vain lisää esteitä, niin elokuvan jännitys kohoni vähitellen todella korkealle niin, että lopussa olin niin suuressa jännittyneessä tilassa, etten muista, milloin viimeksi jokin elokuva olisi saanut minut olemaan yhtä varpaillani. Minä todella jännitin elokuvan lopputulosta, sillä niin hyvin elokuva imaisi mukaansa. Tästä oli kiittäminen nimenomaan näitä lukuisia salailuja, joiden paljastaminen kiinnosti minua hyvin paljon. Todella synkkää tunnelmaa oli omiaan lisäämässä nämä oudohkot Danielsin unet, flashbackit sekä myös lukuisat juonenkäänteet, jotka todella olivat onnistuneita läpi elokuvan. Mitä tulee siihen paljon puhuttuun elokuvan arvoitusten ratkaisemisiin, niin täysin yllättäviä ne eivät ollut, sillä pyörittelin mielestäni muutamaa mahdollista lopetustapaa ja käytetty loppuratkaisu oli yksi näistä. Tosin tässä kohtaa on myönnettävä, että tuskin olisin osannut pohtia loppuratkaisua etukäteen, ellen olisi "odottamattomasta loppuratkaisusta" kuullut etukäteen. Elokuvan eduksi on kuitenkin laskettava se seikka, että tätä nähtyä vyyhteä purettiin paljon monipuolisemmin kuin mitä olisin odottanut. Kokonaisuutena elokuva oli Laatua isolla L-kirjaimella.

Elokuva vilisi täynnä loistavia näyttelijöitä ja kirkkaimpana tähtenä tietenkin sen päänäyttelijä Leonardo DiCaprio. Ei väliä, minkälaisessa tilanteessa Daniels oli niin fyysisesti kuin henkisesti, DiCaprio onnistui aina olemaan hyvinkin uskottava ja lisäsi siten elokuvan tehoa entisestään. Myös muuten näyttelijävalinnat olivat varsin onnistuneesta, puhuttiin sitten Ben Kingsleyn tai Max von Sydowin roolisuorituksista tai vain muutamien repliikkien näyttelijöistä.

Pisteitä: 5/5