Alkuperäinen nimi: Lapinlahden Linnut: Seitsemän kuolemansyntiä
Ohjaus: Pentti Kotkaniemi, Pertti Melasniemi
Käsikirjoitus: Lapinlahden Linnut
Pääosissa: Lapinlahden Linnut
Valmistusmaa: Suomi

Ilmestymisvuosi: 1988

- Kyllä suomalainen miesvartalo on sitten kaunis.

Pidin Lapinlahden lintujen toista sketsisarjaa Maailman kahdeksan ihmettä -sarjaa ihan mukiinmenevänä sarjana ja nyt oli vuorossa sitten heidän ensimmäinen sarjansa Seitsemän kuolemansyntiä. Hankkimisijärjestyksestä johtuen tuli katsottua tuo toinen sarja ensin ja hyvä niin, sillä mikäli olisin nähnyt Seitsemän kuolemansyntiä ensin, niin Maailman kahdeksan ihmiettä -sarjan aloittaminen olisi tuntunut todella pakkopullalta. Seitsemän kuolemansynti nimittäin oli hirveän tylsä, eikä naurattanut kuin todella harvoin.

Sketsit olivat  pääosin huonoja, eikä todellisia huippuhetkiä osunut eteen yhtäkään. Ratkaisuja asuntopulaan sentään tarjosi joitakin nauruja, mutta kaukana oltiin jopa Maailman kahdeksan ihmettä -sarjan tasosta. Mitään periaatteellista inhoa minulla ei ole toistuvia sketsejä vastaan, mutta jos ne on yhtä onnettomia ja tylsiä kuin tässä sarjassa, niin ei hyvää kesää. Laulutkin olivat pääasiassa huonompia kuin tämän seuraajassa ja ottaen huomioon laulujen suuren määrän viimeisessä jaksossa, niin ilmeisesti sketsien suhteen ideat olivat jo aika vähissä. Kokonaisuutena sarja oli siis melko kömpelö ja onneksi petrasivat paljon seuraavaan sarjaan. Kuudestilaukeava on vielä näkemättä, mutta jos sen ostamisesta pitäisi tehdä päätös Seitsemäm kuolemansyntiä -sarjan perusteella, niin saattaisi jäädä ostamatta.

Itse asiassa dvd:n parasta antia oli ilmeisesti brittiläistä tuotantoa oleva Tarrant on TV, jossa naureskeltiin jaksolle, jonka Yle oli lähettänyt Montreaux'n tv-gaalaan 1989. Tässä lyhyessä katsauksessa ihmeteltiin sitä, että miten suomalaiset voivat nauraa tällaiselle huumorile ja hauskaahan tämä oli juuri siitä syystä, kun oikeasti sarja ei naurattanut juuri lainkaan.

Pisteitä: 1,5/5