Alkuperäinen nimi: Braveheart
Ohjaus: Mel Gibson
Käsikirjoitus: Randall Wallace
Pääosissa: Mel Gibson, Brendan Gleeson, Angus Macfadyen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 171 min

- Where are you going?
- I'm going to pick a fight.
- Well, we didn't get dressed up for nothing.

1313745477_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Skotlannissa nuoren talonpoikaispojan William Wallacen (James Wallace) isä (Sean Lawlor) saa surmansa englantilaisia vastaan taistellessaan, jonka jälkeen William päätyy setänsä Argylen (Brian Cox) hoteisiin. Argyle opettaa Williamin lukemaan ja puhumaan eri kieliä ja vie tätä maasta toiseen, mutta aikuisena William (Mel Gibson) palaa kotikulmille samoihin aikoihin, kun Englannin kuningas Edvard I (Patrick McGoohan) toimeenpanee skottiavioliittoja koskevan uuden lain, Prima noctesin, jonka mukaan englantilaiselle aatelismiehelle kuuluu etuoikeus harrastaa seksiä tuoreen aviovaimon kanssa ensimmäisenä avioyönä. Wallace tapaa lapsuudenystävänsä Murronin (Catherine McCormack), johon hän sitten rakastuu ja lopulta he päätyvät salaa naimisiin välttyäkseen Prima noctesilta. Pian tämän jälkeen englantilaiset kuitenkin tappavat Murronin syytettynä hyökkäyksestä sotilaita vastaan ja Wallacesta tulee vihainen. Hyvin, hyvin vihainen...

Jälleen on aika täytellä aukkoja elokuvallisessa yleissivistyksessä, kun Braveheart - Taipumaton tuli katseluvuoroon. Enhän nimittäin ollut nähnyt tätä koskaan aiemmin, joten aivan uunituoreesta katseluelämyksestä oli kyse. Itse asiassa en tiennyt elokuvan sisällöstä oikeastaan yhtään mitään etukäteen, mitä nyt sen, että siinä taistellaan historiallisissa maisemissa. En siis tiennyt elokuvan aikakautta tai tapahtumapaikkaa ja itse asiassa pistäessäni tätä soittimeen pidin hyvinkin mahdollisena, että elokuva sijoittuisi johonkin fiktiiviseen maailmaan. Näin ollen tietoni olivatkin lähes olemattomat, joten olin valmis vaikka minkälaisiin yllätyksiin. No, ihan kiva elokuvahan tämä olikin.

Fiktiivisen maailman sijaan elokuva sijoittuukin osittain tositapahtumiin pohjautuen Skotlantiin maan vapaussotien aikaan joskus 1200-luvun lopussa, mikä oli varsin mukavaa, sillä näin historiantuntemukseni kasvoi taas yhdellä tapahtumajaksolla. Jo ensimmäisistä kuvista oli varsin helppo tajuta, että nuori William Wallace tulisi olemaan aikuisempana elokuvan päähenkilö, eikä tämä johtunut siitä, että Mel Gibsonia ei vielä näkynyt. Sen vaan aisti heti ensihetkistä, kuten varmaan oli ollut tarkoituskin, vaikka ei mitään päähahmojen nimistä tiennytkään. Tämä nuoruushetkijakso oli totta kai vain pieni prologi, jonka jälkeen päästiin sitten varsinaisten tapahtumien äärelle ja varsinkin alkuvaiheessa Wallacen otteita oli kiva seurata, oltiin sitten kaveria Hamishia (Brendan Gleeson) vastaan kisailemassa, salarakkaita Murronin kanssa tai sitten lopulta taistelemassa Murronin tappajia vastaan. Tätä kaikkea (ja myöhempiäkin tapahtumia) tahditti sitten sellainen kaunis kelttiläistyylinen musiikki, jonka avulla elokuvaan saatiin luotua sellaista aiheeseen sopivaa tunnelmaa, jonka avulla elokuvan parissa viihtyikin ihan hyvin.

Vaikka Wallacen sotapuheet olivatkin mielenkiintoisia, niin kuitenkaan satunnaisista sissihyökkäyksistä siirryttäessä kunnon sotimiseen ei tapahtumat kunnolla saaneet minusta otetta, vaan kukin isompi taistelukohtaus tuntui valtavalta sekamelskalta, minkä vuoksi taisteluista ei kunnon kuvaa saanut ja jäinkin ihmettelemään, miten edes englantilaiset talonpojat erottivat vastustajansa, kun ne kaikki näyttivät ihan samannäköisiltä. Kuitenkin sotimisen välissä ehdittiin ottaa vähän henkeä suunnitelmien ja neuvottelujen muodossa, mikä piti sitten sitä mielenkiintoa sen verran yllä, että ainakin välillä sitä kiinnostavuutta riitti sotimisen alkuunkin asti. Lisäksi elokuvassa oli paikoitellen jännittäväkin sen vuoksi, etten todellakaan tiennyt mitään todellisista tapahtumista (vasta elokuvan loppuvaiheilla aloin ylipäätään epäillä elokuvan perustuvan tositarinaan) ja siten tarina niin Wallacen kuin koko Skotlannin kannalta oli epäselviä pitkään loppuun asti. Elokuva oli pitkä, melkein kolme tuntia, mutta ihmeen helppoa sen katsominen kaikesta huolimatta oli. Harmittelin kyllä vähän (tämä ei vaikuttanut pisteisiin), että Wallacen tarina vietiin ihan loppuun asti, sillä tarinallisessa mielessä olisi ollut hauska ratkaisu päättää elokuvaa siinä vaiheessa, kun Wallacen tarina alkaa kulkea suusta suuhun, jolloin hänestä todella vasta on tulossa legenda hänen itsensä taivaltaessa vuorilla.

Mel Gibson oli varsin hyvä veto Wallaceksi, vaikka en voinutkaan olla näkemättä yhtymäkohtia Tappavan aseen Martin Riggsin hahmoon (varsinkin ensimmäisessä TA:ssa) hänen motivoidessa joukkojaan tai puhuessa vastustajan neuvonantajien kanssa. Periaatteessa Gibsonin paikalla olisi voitu nähdä moni muukin, mutta hyvä hänkin oli, ei siinä mitään. Hamishia näytelleen Brendan Gleesonin ja Gibsonin yhteiset kohtaukset varsinkin olivat mannaa. Angus Macfadyen oli hänkin hyvä kahdella puolella pelanneena aatelisena Robert the Brucena, mutta noin muuten ei yksikään näyttelijä tehnyt mitenkään erityistä vaikutusta, vaikka Patrick McGoohan kuningas Edvardina lähelle pääsikin. Ihan perushyviä silti olivat muutkin.

Mitä tulee pisteisiin, niin minun oli hyvin vaikeaa päättää antamiani pisteitä ja nytkin, kun ne on annettu, niin mietin, tuliko tehtyä oikeasti elokuvalle oikeutta. Toisaalta elokuvassa on monia asioita, jotka puoltavat 3,5 pistettä (musiikki, historiallisuus, rauhalisemmat jaksot), mutta toisaalta asioita, jotka mielestäni puolsivat elokuvan jättämistä "vain" kolmeen pisteeseen (monet sekavahkot sotakohtaukset). Oikeastihan pistemäärä olisi jossain näiden kahden pistemäärän välimaastossa, mutta koska en harrasta "välimuotoja", niin pakko oli valita toinen, vaikka tosiaan mietin koko ajan, teinkö oikein. No, nyt kävi näin.

Pisteitä: 3,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Murronin todellinen nimi oli ollut Marion, mutta koska katsojat olisivat yhdistäneet nimen ja siten koko elokuvan vain Robin Hoodiin, vaihtoivat tekijät nimen Murroniksi.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Ihmemies MacGyver - 6. kausi