Käsikirjoitus: Per Anders Fogelström, Ingmar Bergman Pääosissa: Harriet Andersson, Lars Ekberg, Dagmar Ebbesen
Valmistusmaa: Ruotsi Ilmestymisvuosi: 1953 Kesto: 96 min
- Haluaisin tappaa kaikki, jotka haluavat pitää meidät täällä ja pakottaa ryömimään.
- Antaa heidän kärvistellä töissä.. Mitä me siitä välitetään?
Monika (Harriet Andersson) tapaa kahvilassa Harryn (Lars Ekberg) ja he ihastuvat toisiinsa. Molemmat heistä ovat tyytymättömiä töissään, minkä lisäksi varsinkin Harry saa koko ajan kuulla kunniansa työnsä laadusta. Kun sitten Monika saa tarpeekseen määräilevästä perheestään, hän ja Harry varastavat veneen ja he lähtevät viettämään kesää saaristoon, jossa he seikkailevat, kujeilevat ja vain nauttivat kesästä, mutta kuinka pitkään he pystyvät kuitenkaan olemaan vallattomia, kun Ruotsinkin kesä on melko lyhyt?
Viime vuonna pikkuriikkisen harmitti, etten saanut lippua viralliseen avajaisnäytökseen, joten nyt oli tilanne korjattava. Peter von Bagh piti avajaispuheena joka välissä toistamansa "filmiä tuntemattomat lapset -puheensa", minkä lisäksi hän esitteli festivaalivieraat, joten ei tuo nyt niin erikoinen häppeninki ollut, että se joka vuosi pitäisi kokea. Toisin sanoen tulevaisuudessa voisin hyvinkin viedä rauhassa kamani hotellille, vaikka se sitten tietäisikin sitä, etten saisi avajaisnäytöksiin lippuja; tämä siis tosiaan siinä tapauksessa, että yövyn tulevaisuudessakin 40 kilometrin päässä.
Kesä Monikan kanssa sai siis kunnian olla tämän vuoden virallinen avajaiselokuva, mikä selittyy sillä, että elokuvan tähti Harriet Andersson oli yksi festivaalin päävieraista. Samalla tuli tehtyä uusi aluevaltaus, sillä elokuva edusti minulle ensimmäistä näkemääni Ingmar Bergmanin elokuvaa. Elokuvan tekoaikaan erityyppiset kesäaiheiset elokuvat olivat Ruotsissa hyvinkin suosittuja ja tämä oli sitten Bergmanin tekemä kesäleffa, mutta kuinka tyypillinen sellainen tämä on, sitä en tiedä. Näin festivaalien aikana kaksi Bergmanin elokuvaa, joista tämä ensin nähty Kesä Monikan kanssa oli selvästi heikompi, mutta kuitenkin jotenkuten katsottavissa.
Kun Monika tapasi Harryn, oltiin jonkin aikaa jossain Tukholman työläiskortteleissa ja jos nyt ihan rehellisesti sanotaan, niin tämä jakso edusti ehkä elokuvan parasta antia, mikä saattoi johtua siitäkin, että näin alussa ei vielä ollut selvää, millainen elokuvasta todellisuudesta muodostuisi. Kun se sitten selvisi, olin ainakin lievästi pettynyt. Suurin osa elokuvasta kun vietetään melko päämäärätöntä elämää saaristossa ja tehdään vähän yhtä ja toista satunnaiselta tuntuvaa. Tietenkin koko huvittelun voisi nähdä viittauksena siihen, ettei huoletonta kesää viettäessä nyt tarvitsekaan tehdä mitään erikoista, mutta en vain jaksanut kunnolla innostua tässä sinne tänne sompailusta. Toki on myönnettävä, että omenavarkausjakso oli jopa hieman jännittäväkin. Rakkaustarina toi mukaan sellaista höpsöyttä, josta minä kyllä jossakin määrin pidin, vaikka se ei päättynytkään lähellekään niin kuin minä olin ajatellut. Aina välillä oli hauskoja hetkiä, mutta vähän turhan usein koettiin suvantohetkiä, jotta tämä olisi kunnolla miellyttänyt. Toisaalta loppuratkaisu oli kiva, mutta toisaalta loppuhetket kesän jälkeen eivät jaksaneet hirveästi enää kiinnostaa, vaikka toikin pienen yllätyksen mukanaan.
Harriet Andersson teki mielestäni hyvän työn jokseenkin villinä Monikana ja hänen näyttelytyöskentelyään olikin ihan ilo katsoa pitkin elokuvaa, oli Monika millaisella päällä tahansa. Lars Ekbergkään ei toki huono ollut, mutta ei ollut ihan Anderssonin veroinen, vaan kelvollisesta suorituksestaan huolimatta helpommin unohdettavissa. Muut näyttelijät jäivätkin sitten enemmän sivuosaan, sillä puhtaasti Anderssonin ja Ekbergin elokuva tämä oli.
Pisteitä: 2,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Muista minut
Kommentit