Alkuperäinen nimi: La habitación del niño
Ohjaus: Álex de la Iglesia

Käsikirjoitus:
Álex de la Iglesia, Jorge Guerricaechevarría
Pääosissa: Javier Gutiérrez, Leonor Watling

Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 2006

Ensimmäinen neljästä elokuvasta, jotka pitävät minut hereillä (Suomessa myytävissä bokseissa siis puuttuu noista kaksi). En oikein osannut päättää, kirjoitanko elokuvan nimen otsikkoon englanniksi vai suomeksi, joten pistin molemmilla kielillä. Suomenkielisessä kannessa nimittäin elokuvan nimi on englanniksi, mutta sitten taas elokuvan alussa nimi onkin käännetty suomeksi (sama on ongelma muissa sarjan elokuvissa). Jotenkin hölmöä, että pitää nimi väen väkisin kääntää vieraasta kielestä toiseen vieraaseen kieleen, vaikka julkaisu olisikin suomalainen. Muutenkin nimien vääntäminen elokuvan tekstityksessä englantilaisiksi häiritsi.

Elokuva kertoo pariskunnasta, jolla on pieni vauva, ja joka muuttaa vanhaan kartanotyyliseen taloon. Arvatkaa, kummitteleeko siellä? Oikein! Tällä kertaa kummittelu paljastuu itkuhälyttimellä ja se varmistuu sitten vauvamonitorilla. Serranon perheestä tutun Javier Gutiérrezin esittämä Juan on ainoa, joka näkee kutsumattomia vieraita vauvamonitorin avulla lastenhuoneesta ja muodostaa siitä sellaisen pakkomielteen, että perheen äiti Sonja ja vauva joutuvat lähtemään evakkoon välillä.

Ilmeisen pienen budjetin elokuva ei ideana ollut mitenkään käänteentekevä, eikä se ollut loppujen lopuksi kovin yllätyksellinenkään, mutta onnistui luomaan hyvin sellaista ahdistavaa tunnelmaa, että elokuvan parissa viihtyi. Vaikka tämän "kummituksen" henkilöllisyyden pystyikin päättelemään melko varhaisessa vaiheessa ja vaikka sinänsä hienon loppuratkaisunkin arvasi ennen loppukohtausta, tykkäsin kovasti. Väittäisin, että saman elokuva jenkeissä "normikauhubudjetilla" olisi todellinen pettymys, mutta näin espanjalaisena pikkuelokuvana toimi kyllä hyvin.

Pisteitä: 4/5