Alkuperäinen nimi: House
Ohjaus: Steve Miner
Käsikirjoitus: Ethan Wiley
Pääosissa: William Katt, George Wendt, Kay Lenz
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1986
Kesto: 88 min

- It won Roger. It tricked me. I didn't think it could, but it did. It's going to trick you too, Roger. This house knows everything about you. Leave while you can!
- No!

Valkoisen paperin ongelmasta kärsivä kirjailija Roger Cobbin (William Katt) täti (Susan French) tappaa itsensä talossaan, jossa Roger on viettänyt lapsuuttaan, ja josta hänen poikansa katosi vuosia sitten. Roger päättää kuitenkin olla myymättä taloa ja muuttaa siihen itse saadakseen rauhatta kirjoittaa uutta kirjaansa kokemuksistaan Vietnamissa. Kuitenkin rauhaa häiritsee tunkeileva naapuri Harold (George Wendt), joka ei kehotuksista huolimatta tajua pysyä poissa, mutta Harold ei ole Rogerin ainoa huolenaihe, sillä myös itse talo näyttäisi yrittävän savustaa Rogeria ulos tai peräti tappaa hänet...

Tämän kuun kuukauden WANHAksi valitsin tämän elokuvan, koska tämä oli vahvasti myötävaikuttamassa tämän blogin syntyyn, sillä omistin aikoinaan joku 150 sellaista elokuvaa, jotka olin jo katsonut (katsomattomia elokuvia siihen aikaan taisi olla jotain 50-70) ja tämä oli niiden joukossa ja lisäksi tämä kuuluu niihin elokuviin, jotka olen hankkinut sen jälkeen, kun enemmän tai vähemmän säännöllisesti rupesin elokuvia hommailemaan. Kuitenkaan en muistanut elokuvasta pätkän vertaa, vaikka luin todella huolella takakansitekstin, enkä löytänyt elokuvasta mitään kommentteja miltään kirjoittamaltani keskustelupalstalta, joten minulla ei ollut myöskään mitään käsitystä siitä, mitä mieltä olin ollut elokuvasta. Tämä oli niin sietämätön tilanne, että jossakin vaiheessa en enää kestänyt tilannetta, vaan perustin sitten ennen pitkää tämän blogin. Siten Naapurissa kummittelee saakin kunnian olla blogini 500. oikea arvostelu (eli aprillipäivän arvostelua en laske mukaan). Tokihan merkkipaaluksi olisi voinut valita jonkin oikeasti ns. merkittävän elokuvankin, mutta eipä ollut tämäkään elokuva yhtään hassumpi tapaus valinnaksi.

Elokuva yhdistää kauhua ja komediaa, mutta sitä oli hyvin vaikea mieltää varsinaiseksi kauhukomediaksi. Enemmänkin kauhuelokuvaksi, johon on lisätty komediallisia aineksia. Eihän kukaan kutsu Die Hardiakaan toimintakomediaksi, vaikka mukaan on ympätty sellaista action-huumoria. Tämä ei siis ollut mitään Scary Movie -tyylistä hassuttelua, vaan elokuva selvästi yritti samaan aikaan olla kauhupitoinen ja hauska... ja siinä onnistuttiin ihan kivasti. Nimittäin vaikka nämä hirviöt sinänsä taisivatkin edustaa sitä humoristista puolta (Rogerin hullun tädin ohessa), niin silti elokuvassa oli tietty jännitys koko ajan ilmassa, vaikka sinänsä elokuvan idea olikin aika yksinkertainen. Kun Roger hiippaili siellä talossa tutkiskellen outoja ääniä ja etenkin sitä komeroa, niin oikeasti itseäkin jännitti tämän tästä. Ympärille kyhätty taustatarina Jimmyn (Erik ja Mark Silver) katoamisesta sekin oli omiaan nostattamaan tätä jännitystä, vaikka osa minusta toivoikin, ettei häntä olisi varsinaisen tarinan sisällä kauheasti käsitelty, mutta... kaikkea ei voi saada. Sitten selitys kaikkiin outoihin sattumuksiin oli jokseenkin naurettava ja kun tämä paljastui ja alkoi lopputaistelu, niin silloin elokuva kyllä meni selvästi komediallisempaan suuntaan. Elokuvan lopun suhteen minulla sitten oli vähän ristiriitaiset fiilikset, kun toisaalta olin tyytyväinen tapaan, jolla elokuva päättyi, mutta toisaalta olisi ollut kiva nähdä, että Jimmy ei olisi sittenkään ollut Jimmy. Rogerin naapuri Harold (George Wendt) oli aika ärsyttävä tapaus.

Elokuva kyllä vilisi henkilöitä pilvin pimein, mutta oikeastaan elokuvassa oli vain yksi päähenkilö, William Kattin esittämä Roger, joten sikälikin voin sanoa, että kaikki elokuvan päähenkilöt suoriutuivat rooleistaan kauhuelokuvalle sopivalla arvokkuudella, eikä siten Kattista juuri valittamista ollut. Elokuvassa muuten nähdään yhtenä poliisinä Salaisten kansioiden Mr. X eli Steven Wililams, jota en kylläkään tunnistanut itse, vaan huomasin hänet IMDB:n näyttelijälistasta.

Pisteitä: 3/5