Alkuperäinen nimi: The Thing from Another World

Ohjaus: Christian Nyby, Howard Hawks
Käsikirjoitus: Charles Lederer
Pääosissa: Kenneth Tobey, Robert Cornthwaite, Douglas Spencer
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1951

Kesto: 80 min

- Barnes flushed a polar bear.

- Sure did.

- Scare you?

- Not after I saw it was only a bear.

Toimittaja Scotty (Douglas Spencer) saapuu Pohjoisnavalla sijaitsevan Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaan jutun toivossa ja saakin sellaiseen tilaisuuden, kun tukikohtaan tulee tieto pudonneesta tunnistamattomasta koneesta, joka tukikohdan väen tulisi käydä tutkimassa mahdollisten selviytyjien toivossa. He lähtevätkin paikan päälle ja siellä he tekevät ällistyttävän löydön: pudonnut kone ei taida ollakaan lähtöisin tältä planeetalta...

En tiedä, kuinka uraaurtava teos elokuva oli ilmestyessään, mutta nykykatsojat (myös minä) tuntevat elokuvan sen John Carpenterin ohjaaman uusintaversion ansiosta, ja tätä uusintaversiota en ole tähän päivään mennessä onnistunut näkemään (arvatkaapa, mikä elokuva on tänään illalla katseluvuorossa) kuin pienen pätkän. Aluksihan jätin Carpenterin tulkinnan huomiotta siksi, että en ollut nähnyt tätä alkuperäistä elokuvaa, mutta en usko, että valehtelisin paljon, jos sanoisin, että tämän alkuperäisen versionkin näin melkein kymmenen vuotta sitten, joten en tiedä, miksen ole sen jälkeen nähnyt Carpenterin versiota. Tämä oli nyt siis toinen kerta, kun tämän elokuvan näin, mutta muistelisin pitäneeni elokuvasta tuolloin kuitenkin ja ihan hyvältä ”Se” toisesta maailmasta tuntui näin toisellakin kerralla.

Vaikka elokuvan edellisestä näkemiskerrasta oli ihan tajuttoman pitkä aika, niin yllättävän paljon muistin elokuvasta kuitenkin. Tai no, tapahtumista muistin retken kohti putoamispaikkaa sekä olion tuomisen syystä tai toisesta tukikohtaan, mutta en juuri muuta itse tarinasta. Sen sijaan muistiini palautui hyvin nopeasti niin tämän tukikohdan ulkopuoli kuin myös tämä huone, jossa ensin vierailtiin (yleensä paikat ei yhtä selvästi palaudu mieliini). No joo. Vaikka itse elokuvan ydinajatus olikin selvillä jo heti alusta, niin ihan hyvin tämän pystyi kuitenkin katsomaan, varsinkin kun en yhtään muistanut elokuvan lopputapahtumia ja sitä, kuinka paljon ”Se” onnistuu niittämään tuhoa. Niinpä elokuvassa olikin mukana jännitystä sen verran, ettei mielenkiinto päässyt lopahtamaan missään vaiheessa. Tämän olion, joka näytti ihan Frankensteinin hirviöltä, metsästäminen oli oikein mukavaa katseltavaa. Hieman kyllä kummastutti syy, miksi tämä vahtivuorossa ollut kaveri heitti sen olion sisältvänä jääkimpaleen päälle päällä olevan sähköpeiton. Okei, hän ei halunnut katsella tätä, mutta kun hän muutenkin vahdissa ollessaan oli selin jääkimpaleeseen, niin olisi hän voinut tehdä sen myös ilman peittelemistäkin. Elokuva oli tehty 1950-luvun alussa, mikä tarkoitti sitä, ettei meno (pienoiseksi pettymyksekseni) äitynyt kovinkaan veriseksi; en tarkoita, että olisi pitänyt olla kunnon verijuhlat, mutta pari ihmisruumista lisää (vai kuoliko loppujen lopuksi yksikään) olisi kummasti parantanut tunnelmaa vielä vähän lisää. Tästä ilmavoimien väki vastaan tutkijat -teemasta kyllä pidin. Elokuva loppuu aika... no, jotenkin tavalliseen tapaan, kun Scotty alkaa kertoa tapahtumista muille ihmisille; en nyt sano, että tätä ratkaisua olisi käytetty turhan usein, mutta kuitenkin niin, että jotenkin koettua tämä kyllä oli.

Hahmokaartissa oli jos monenlaista persoonaa, mutta kuitenkin itse (miespuoliset) näyttelijät tuntuivat olevan lähestulkoon yhdestä puusta veistettyjä muutamaa poikkeutta lukuun ottamatta. Varsinkin ”perusmiehistön” väestä oli välillä ottaa selvää, kuuluivatko ne tiedemiesten vai ilmavoimien porukkaan ja yksittäisten henkilöidenkin nimeäminen oli välillä vaikeahkoa (tämä on minun kohdallani ollut ongelmana lähes aina vanhoja elokuvia katsellessa, jos hahmoja on ollut paljon).

Pisteitä: 3,5/5