Ohjaus: Robert Zemeckis
Käsikirjoitus: Eric Roth
Pääosissa: Tom Hanks, Robin Wright, Gary Sinise
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1993 Kesto: 136 min
- Have you ever been with a girl, Forrest? - I sit next to them in my Home Economics class all the time.
Keskitasoa alemman älykkyysosamäärän omaava Forrest Gump (Tom Hanks) istuu bussipysäkin penkille odottamaan bussia ja kun hänen viereensä istuu joku, hän alkaa kertoa tälle elämäntarinaansa aloittaen siitä, kuinka hän sai jalkatuet jalkoihinsa. Pian hän pääsee tarinassa ensimmäiseen koulupäiväänsä, jolloin hän tapaa Jennyn (aikuinen Jenny Robin Wright, nuori Jenny Hanna Hall), josta on tuleva hänen suuri rakkautensa. Kun koulukaverit kiusaavat Forrestia, Forrest lähtee juoksemaan karkuun, ja kun hänen jalkatukensa pettävät, hän juoksee juoksemasta päästyään läpi monen historian merkkitapahtuman ja kohtaapa hän myös monia kuuluisuuksiakin matkansa varrella...
Siitä on hyvin pitkä aika, kun olen viimeksi tämän elokuvan nähnyt, mutta siitä huolimatta huomasin muistavani asioita sieltä ja täältä ennen elokuvaa ja elokuvaa katsoessanikin yksi jos toinenkin seikka palasi mieleeni. Siitä huolimatta elokuva oli sen verran pitkä, että myös paljon oli ehtinyt unohtua, joten sikälikin tämän elokuvan parissa viihtyi, mutta ei Forrest Gump allekirjoittanutta nyt kunnolla pauloihinsa saanut.
Elokuva oli kaikista tapahtuneista asioista huolimatta elämänmyönteinen, kiitos Forrest Gumpin hahmon ja siksikin elokuvaa oli mukava katsoa. "Mukava" on lisäksi oikea termi kuvaamaan tätä elokuvaa, sillä kaikkea, mitä elokuvassa tapahtui, oli jotenkin mukavaa. Toisin sanoen vaikka välillä oltiin kuoleman keskellä tai Vietnamissa sotimassa, niin elokuvan ympärillä loisti sellainen leppoisan keveähkö sädekehä alusta loppuun, minkä vuoksi elokuvan parissa viihtyikin jotensakin hyvin. Toisaalta tässä oli osaltaan myös yksi elokuvan heikkouksista. Nimittäin vaikka pidinkin siitä kaikesta, mitä Forrest Gumpille tapahtui, niin periaatteessa hänelle olisi voinut tapahtua ihan mitä vain ja silti mikään ei olisi mielessäni muuttunut. Tämä koitui ongelmaksi siksi, että aina kun Forrestille tapahtui jotain uutta, niin ajattelin vain tuossa sohvalla istuessani, että "Ai jaa, nyt hänelle käy jotain tällaista... ja nyt tällaista... ja nyt tällaista", mutta ei kuitenkaan mitään niin hienoa tai upeaa, että olisin revennyt ihastuksesta. Minusta oli oikein hyvä veto näyttää välillä pieniä hetkiä Jennyn elämästä, sillä se toi sopivasti vastapainoa Forrestin elämälle ja samalla näytti, kuinka vääränlaisesti Forrest ajatteli Jennyn elämän menevän. Tietenkin romantikkosieluni toivoi Forrestille ja Jennylle parempaa yhteistä tulevaisuutta, mutta toisaalta hyvä näinkin ja kyllä, minä myönnän, että lopussa oli pieni liikutuksen kyynel hyvin lähellä.
En ole mikään suuri Tom Hanks -fani, mutta tässä elokuvassa hän oli kuitenkin vailla vertaa ja oli vaikea kuvitella ketään, joka olisi istunut Forrest Gumpin rooliin paremmin kuin Hanks. Hän oikeasti tuntui hieman yksinkertaiselta henkilöltä ja muutenkin esitti Gumpia tämän eri elämäntilanteissa hyvin aidontuntuisesti. Hitto, ellen paremmin tietäisi, niin melkein voisi luulla, että Forrest Gump on ihan oikea henkilö. Myös Gary Sinise tekee sinänsä hauskan roolin luutnantti Danina, mikä korostuu varsinkin Vietnamin tapahtumien jälkeen. Muut näyttelijät, jopa Jennyä näytellyt Robin Wright, sitten jäivätkin vähän taka-alalle, eivätkä tehneet kummoistakaan vaikutusta.
Pisteitä: 3,5/5
Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Yhdessä mielessä elokuva on jättänyt minuun jälkeensä. Nimittäin aina, siis ihan aina, kun näen jonkun juoksevan ulkona pää kolmantena jalkana (no, kuntojuoksijat sitten erikseen), niin huudan mielessäni "Run, Forrest, run!" asiaa sen kummemmin ajattelematta; se vaan kumpuaa jostain sieltä alitajunnasta aina esiin. Hih!
Kommentit