Ohjaus: Carsten Myllerup
Käsikirjoitus: Rasmus Heisterberg
Pääosissa: Kristian Leth, Laura Christensen, Tuva Novotny
Valmistusmaa: Tanska, Ruotsi
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 93 min
- Mitä helvettiä täällä tapahtuu?
Christianin (Kristian Leth) sisko Sofie (Lykke Sand Michelsen) tekee itsemurhan ja Christian on surun murtamana. Kahden kuukauden päästä koittaa juhannus ja surustaan vähitellen toipuva Christian lähtee ystäviensä kanssa Tanskasta Ruotsin puolelle yhden kaveruksen, Trinen (Laura Christensen) vanhempien omistamalle maalaistalolle. Aluksi aika menee hauskaa pitäessä, mutta yön tullessa alkaa tapahtua kummia ja Sofielle kuulunut avaimenperä seuraa Christiania aina, kun jotain tapahtuu. Ihan kuin joku haluaisi kertoa Christianille jotain, mutta kuka ja mitä...
Kuulostiko elokuvan juonikuvaus tutulta? Jos niin, niin ei ihmekään, sillä kyseessä on pari viikkoa katsomani Verenpunaisen kesän alkuperäinen versio, jonka poikkeuksellisesti katsoin vasta kyseisen uudelleenfilmatisoinnin jälkeen, mutta kun ehdin pistää jenkkiversion pyörimään ennen kuin alkuteksteissä näiden elokuvien yhteys minulle paljastui, niin en vaihtanut sitten enää levyjä. Kerran näin päin, ajattelin tuolloin, mutta nyt en ole ihan varma, oliko se ihan paras idea, sillä se saattoi viedä vähän tehoja tältä alkuperäiseltä versiolta, mutta täysin varma en ole, sillä jotenkin päällimmäisesti jäi sellainen tunne, etten olisi pitänyt Midsommer - kauhujen juhannuksesta juuri yhtään sen enempää, vaikka olisikin jäänyt tuo jenkkiversio väliin.
Elokuva siis kertoo päällisin puolin saman tarinan kuin tuo uudelleenfilmatisointi, mitä nyt joitakin pieniä yksityiskohtia oli toisin ja tietyt kohtaukset eri paikoissa. Niinpä elokuva ei tarjonnutkaan juurikaan mitään uutta verrattuna myöhempään versioonsa, mutta yritin ainakin olla välittämättä tästä asiasta siinä täysin juurikaan onnistumatta; ties kuinka monta suurin piirtein samaa kaavaa (ei tämän tarinan kanssa) noudattavia slashereita olenkaan katsonut, joten miksen voisi onnistua ajattelemaan näitäkin kahta elokuvaa erillään? No, kuten sanoin, niin ei se niin helppoa ollutkaan ja niinpä seurasinkin elokuvaa lähinnä tyyliin "Ai nyt tapahtui tämä ja tämä ja tämä...". Yritin kyllä repiä lisää mielenkiintoa siitä, että vertailin näiden kahden version eroavaisuuksia, mutta se onnistui vain puolittain. Näistä eroavaisuuksista voisi mainita esimerkiks sen, että erinäisten hahmojen (esimerkiksi päähenkilön) sukupuolet olivat erit kuin tässä uudemmassa versiossa ja Sofien kuolema ei ollut flashbackina vaan elokuvan alussa. Mitä tulee sitten itse elokuvan jännittävyyteen, niin voi olla, että koska olin jo typeryyksissäni katsonut tästä elokuvasta tehdyn uuden version, niin tämä ei onnistunut sitten jännittämään yhtä paljon, mutta sitten taas minulle jäi tästä sellainen kuva, että vaikka en olisikaan nähnyt tuota toista versiota, niin silti se vaikutus olisi jäänyt vähän puolitiehen, sillä välillä elokuva kauhuaineksiltaan huolimatta tuntui hyvin tyypilliseltä pohjoismaalaiselta kevyeltä draamakuvaukselta. Kuitenkin elokuva oli ihan kelpoa katseltavaa, että vaikka elokuvan olinkin tavallaan nähnyt jo kerran, niin ei tämänkään parissa aika tylsäksi käynyt. Elokuva päättyi päähahmon kannalta vieläkin mukavammin kuin jenkkiversiossa. Mukana Suomi-viittaus.
Näyttelijät olivat ihan kelpoja ja heistä kyllä jotenkin paistoi läpi pohjoismaalaisuus (tai sitten se johtui vain siitä kuvauksesta). Päähenkilön heilan, eli tässä elokuvassa Trinen ja uuden "kilpakosijan" (Tuva Novotny) fiilikset toisistaan tuli jotenkin paremmin (siis aidommin) mielestäni esille kuin Verenpunaisessa kesässä, joten siltä osin tämä onnistui paremmin. Noin muuten näyttelijät tuntuivat aika perinteisiltä pohjoismaalaisilta kauhuelokuvien näyttelijöiltä (vertailukohtana siis lähinnä norjalaiset lähesteinikauhuelokuvat), eli ei nyt mitenkään silmäänpistävän huonoja, mutta ei myöskään järin mieleenpainuviakaan.
Pisteitä: 2,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Klassikko
Kommentit