Alkuperäinen nimi: The Curious Case of Benjamin Button
Ohjaus: David Fincher
Käsikirjoitus: Eric Roth, Robin Swicord
Pääosissa: Brad Pitt, Cate Blanchett, Julia Ormond
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2008

Vanha Daisy Fuller (Phyllis Somerville, nuorempi Daisy mm. Cate Blanchett) makaa sairaalassa kuolinvuoteellaan Katrina-hirmumyrskyn lähestyessä. Daisy haluaa kuunnella hänen tyttärensä Carolinen (Julia Ormond) ääntä ja pyytää häntä lukemaan päiväkirjaa, jonka on kirjoittanut epätavallista elämää viettänyt Benjamin Button (mm. Brad Pitt ja Tom Everett); Benjamin kun ei vanhentunut, vaan hän sitä vastoin nuoreni. Benjaminin oikea äiti kuolee synnytyksessä ja isä kauhistuu "hirviömäistä" Benjaminia siinä määrin, että hän hylkää vauvan yksityisen vanhainkodin portille, josta hänet ottaa hoiviinsa paikan hoitaja Queenie (Taraji P. Henson). Siitä alkaa Benjaminin pitkä ja monivivahteinen elämä, josta riittää yllätyksiä niin Carolinelle kuin Daisyllekin, Benjaminin suurelle rakkaudelle. 

Olen pienen elämäni aikana ehtinyt katsoa verrattain paljon elokuvia, ja ehkä juuri siksi aika harvakseltaan enää tulee vastaan elokuvia, jotka tekisivät suunnattoman vaikutuksen. Benjamin Buttonin uskomaton elämä kuitenkin teki sen, ja jos on ehtinyt syystä tai toisesta menettää uskonsa elokuvan taian voimaan, tämä elokuva palauttaa sen. Lähtöidea, nuoreneva mies, antoi odottaa jo mielenkiintoista elokuvailtaa, mutta Benjamin Buttonin uskomaton elämä tarjosi paljon, niin paljon enemmän.

Etukäteen vähän kavahdin elokuvan pituutta (2h 46 min), mutta kun elokuva pääsi kunnolla vauhtiin (siis Benjaminin syntymiskohtauksessa), sen maailmaan upposi täysin ja olisin unohtanutkin ajan kulumisen tyystin, elleivät täpötäydessä salissa muutamat ilmeisesti kestosta tietämättömät henkilöt olisi vähän väliä katsoneet kännyköistään kellonaikaa. Minä en antanut tällaisen pikkuseikan pahemmin häiritä, sillä elokuva todella veti puolelleen.

Tarina oli ihan uskomaton ja ennen kaikkea kaunis ja tunteisiin vetoava, eikä ainakaan minulle jäänyt vaikeuksia kuvitella tämän tarinan olevan totta lukuun ottamatta juuri sitä seikkaa, että henkilö nuortuisi vanhenemisen sijaan. Benjamin Buttonin elämää käydään läpi uskottavasti ja häneen yhteydessä olevat henkilöt sopivat rooleihinsa ihan yhtä uskottavasti. Minulle ei tuottanut vaikeuksia uskoa vanhus-Benjaminin ja nuoren Daisyn ystävyyden alkamista, niin väkevästi heidän väliset kohtaukset oli rakennettu. Elokuvaa ei siten todellakaan voi syyttää siitä, ettei se tarjoaisi mitään muuta kuin hyvän idean. Jo lähtöasetelma, jossa Benjamin kasvaa vanhainkodissa ja on siten kuin yksi muista talon asukkaista, on varsin herkullinen. Matkan edetessäkin sitä tulee törmättyä moniin upeisiin oivalluksiin, joista voisi mainita esimerkkinä nämä minitarinat "Kelloseppä" ja "Jos..." (nimet allekirjoittaneen keksintöä, siksi lainausmerkit). Tarina eteni oikein hyvin vuosikymmeneltä toiselle, eikä jämähtänyt varsinaisesti paikalleen missään vaiheessa ja tarjosi sopivasti lämminhenkistä huumoria draamankuljetuksen välissä ja sen aikana, mistä hyvänä esimerkkinä nämä salaman iskut.

Näyttelijät suoriutuivat tehtävistään hyvin. Brad Pitt oli hyvä Benjaminina ja yllättävän nuorelta hän näytti vielä viimeisissä kohtauksissaankin, vaikka etukäteen sitä olinkin epäillyt. Itse asiassa kuvittelin Pittin olevan myös vanhus-Benjamin maskeerattuna, mutta näin ei sitten näköjään ollut. Kertoo vaan sen, että eri-ikäiset aikuis-Benjaminin näyttelijät oli osattu valita riittävän oikein, kun näinkin hyvin kykeni huijaamaan ainakin minua. Cate Blanchett oli hänkin varsin uskottava, mutta vielä vakuuttavampi oli Queenien näyttelijä Taraji P. Henson, vaikka häntä nähtiinkin verrattain harvakseltaan.

Elokuva on kaikessa vaikuttavuudessaan hyväntuulinen ja siten sitä oli vähän vaikea uskoa Fincherin elokuvaksi, mutta näköjään häneltä sujuu myös tällaisen elokuvan teko. Elokuvan visuaalinen anti oli hienoa ja ajankuvaukset uskottavan oloisia. Lisäksi elokuvan musiikki on upeaa kuunneltavaa ja kohottaa tunnelmaa entisestään. Minulla ei ainakaan ollut mikään kiire päästä pois salista lopputekstien vieriessä ruudulla.

Kokonaisuutena Benjamin Buttonin uskomaton elämä lähenteli suurin piirtein täydellisyyttä, ellei peräti ollut sellainen. Voisin jo uskaltaa ennustaa näinkin alussa tätä vuotta, että tässä on tämän vuoden hienoin elokuva ja jättää katsojalle taatusti hyvän mielen. Jos elokuva putsaa Oscar-gaalassa palkintopöydän, se tekee sen täysin oikeutetusti, ja jos käy elokuvateatterissa tyyliin kerran vuodessa, niin Benjamin Buttonin uskomaton elämä on se elokuva, joka tänä vuonna kannattaa nähdä. Mestariteos, vaikka en keksinytkään, mikä jippo piili elokuvan "nykyajan" sijoittamisessa Katrina-myrskyn alkamisajankohtaan.

Pisteitä: 5/5