Alkuperäinen nimi: Matador
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar, Jesús Ferrero
Pääosissa: Nacho Martínez, Assumpta Serna, Antonio Banderas
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 1986

Muutama vuosi sitten Porin Kinokellarissa näytettiin lauantaimatineana Pedro Almodóvarin Huono kasvatus, joka oli minun ensikosketukseni Almodóvarin elokuviin. Pidin elokuvasta aikalailla, mutta monista aikomuksista huolimatta en ollut nähnyt muita herran tekemiä elokuvia ennen kuin nyt, kun sain jokusen Almodóvar-leffan ostettua. Niistä ensimmäisenä katseluvuoroon osui Matador.

Matador kertoo entisestä härkätaistelijasta Diegosta (Nacho Martínez), joka kiihottuu tappamisesta. Hänen härkätaistelijaoppilaansa Angel (Antonio Banderas) menee tunnustamaan poliisille murhanneensa ihmisiä ja asianajajakseen hän saa Marian (Assumpta Serna), jolla on samansuuntaisia mieltymyksiä kuin Diegollakin. Lopulta Maria ja Diego tapaavat ja rakastuvat toisiinsa. Samaan aikaan Angelin syyllisyys näyttää yhä epätodennäköisemmältä...

Minun täytyy myöntää, etten ole montaa espanjalaista ihmissuhdedraamaa nähnyt, joten sikäli olen vähän huono arvioimaan sitä, miten Almodóvarin tapa kuvata eroaa muista espanjalaisista ohjaajista. Useimpiin amerikkalaisiin elokuviin verrattuna Matador on paljon rakeisempi ja siten näyttääkin jotenkin aidommalta, niin miljöön kuin hahmojenkin osalta. Tästä minä pidin, sillä samaistuminen näihin hahmoihin tuntui paikka paikoin hyvinkin helpoilta.

Elokuva itse jätti vähän kahtiajakoiset fiilikset. Toisaalta elokuva itsessään meni eteenpäin varsin mallikkaasti, mutta ei sinänsä imaissut sisäänsä. Heti elokuvan jälkeen ajattelin elokuvan olleen aika keskitasoa, mutta hetken sulateltuani näkemääni täytyi nostaa arvosanaa hieman. Elokuva nimittäin jäi pyörimään mieleen, mikä on selkeä osoitus siitä, että elokuva on onnistunut tehtävässään. Etenkin kuvattu intohimo sai mieleni liikkeelle ja huomasin ajattelevani elokuvaa jollain tasolla nukahtamiseen asti.

Miten luonnehtisin näkemääni? No, kuten niin tavallista nykypäivänä, myös minä olen katsonut lähinnä vain englanninkielisiä elokuvia ja niitä muunkielisiä elokuvia (myös suomalaisia) on vain pieni murto-osa. Siten yksi mielleyhtymä oli "Quentin Tarantino kohtaa ranskalaisen taide-elokuvan". Ranskalaisia taide-elokuvia en ole pahemmin nähnyt; minulla on vain stereotyyppinen näkemys niistä, ja Matadorin tarinan, tappamisen ihannointi, voisin hyvinkin kuvitella tulleen Tarantinon tekemästä käsikirjoituksesta, josta on poistettu kaikki väkivaltakohtaukset. Matador oli tunteikas elokuva, joka jätti kuin jättikin lopulta hyvän mielen.

Pisteitä: 3/5